Threipmuir… taas…

Muistanette ihastukseni Ysolda Theaguen Threipmuiriin. Olen pitänyt ja pitänyt vuosi sitten valmistunutta versiotani koko kesän ja talvenkin suunnilleen joka päivä. Nytkin se on päällä, ei mahda mitään. Siitä tuli lempipusero ensihetkestä.

Suurin ilo on ollut lanka, joka on B.C.Garnin Bio Shetlandia. Se on ohutta, robustia ja käytössä täytelöityvää eikä pistele, vaikka onkin tuollainen ”perinnelanka”. Vaikka neulos pysyy todella hyvässä ryhdissä näinkin kovassa käytössä, olen saanut kainaloihin reiät ja lanka on vähän hiutunut, olen siis päässyt parsimaan ja kunnostamaankin. Lanka on tosiaan sopivan ohutta tällaisiin kirjoneuleasioihin, usein puseroista tahtoo tulla liian paksuja l. kuumia ja siksi käyttökelvottomia. Paksu pusero ei talvella mahdu oikein takin alle ja siksi se sitten jää helposti käyttämättä. Threipmuirini on ohut ja lämmin, mutta silti neulomiseen ei mennyt ihan mahdottomasti aikaa.

Kävin tammikuussa pikaisesti Jyväskylässä enkä  tietenkään voinut olla käymättä Titityyssä. Ostin sieltä langat uuteen Threipmuiriin. Halusin toisen mustan, mutt halusin variaatiota kaarrokkeen väreihin, mutta koska olen ollut niin rakastunut noihin rauhallisiin laventeleihin, halusin rauhallista tähänkin. Nyt kun näitä rauhallisia koronailtoja on vietetty, on ollut aikaa neuloa ja kas, taas yksi Threipmuir on valmis!

 

Harmi, etten saanut ketään kuvaamaan tätä päälläni, en saanut myöskään ketään perheenjäsentä mallaamaan sitä päälleen, oli vissiin liian kiirettä?

Saapi nähdä, tuleeko tästä uusi lempipusero, vai hakeutuuko päälle kuitenkin aina se vanha kaunotar?

 

* * * * *

 

P.S. Pienenä kauppalopoteaserina tähän liittyen:

 

 

Vastaa