Steekkaustarina

Heippa pitkästä aikaa.

Korona-aika (tai oikeastaan kotona-aika, niinkuin sanon) on saapunut meille kaikille ja tässä sitä nyt ihmetellään tyhjentyneen kalenterin äärellä. Yhtäkkiä illat ovat täynnä vapaa-aikaa, kun iltatyöt ja harrastukset on peruttu. Päivisin toki ahkeroidaan erilaisten työmahdollisuuksien parissa sen verran, kun henkinen kantti antaa myöten. Muusikolle keikkojen ja koulutusten peruuntuminen on henkisesti iso rasitus, vaikka uusia tapoja toimia verkossa etsitäänkin.

Olen kuitenkin nyt ottanut selvitytymisstrategiakseni käsityöt. Aion neuloa, ommella, ryijyillä ja kansallispukuilla niin paljon kuin suinkin ehdin. Ja se on kuitenkin enemmän kuin normaalissa arjessa, vaikka se normaali pyörii nytkin kahden koululaisen, kahden koiran ja kahden kiinteistön ympärillä.

Tässä on ensin kertomus steekkauksesta. Muistatteko, kun neuloin tämän kauniin puseron? Se on Ilun Sinkusta neulottu Jennifer Steingasin Newleaf. Juu, siitä tuli aavistuksen nafti. Jostain syystä en oikein ymmärrä omaa kokoani, viimeksi tein liian suuren, nyt pienen, kun oikein yritin. Hmpf.

Vaikka miekkailuystäväni olisi ollut aivan valmis ostamaan tämän heti, halusin kuitenkin tehdä siitä ennakkotapauksen: kuinka saada puseroon muutama sentti lisää tilaa tekemällä siitä villatakin?

 

 

Aloitin rohkeasti ompelemalla keskeltä yhäältä alas asti kaksi tikkijonoa niin, että niiden väliin jäi suunnilleen sentti. Olen aika huono ompelija, mutta huomasin, että silmukkarivejä oli helppo seurata suoraan.

 

Sitten olikin välttämättä uskallettava ottaa sakset kauniiseen käteen ja leikattava auki koko etumus. Olen kyllä tehnyt tätä ennenkin ja muistin, että neulepinta ei kyllä kovin nopeasti purkaudu sivusuunnassa.

 

Nyt olenkin sitten villatakin onnellinen omistaja! Vain nappilistat ja napit puuttuvat! Päätin kuitenkin poimia silmukat nopeasti puikoille, etteivät vain pääse liestymään kovin pitkälle. Seuraavassa postauksessa saan toivottavasti näytetyksi sopivan villatakin kikkanan puseron sijaan! Jei!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

One Response to “ Steekkaustarina ”

  1. KristiinaS Says:

    Oo-oo! Olen kyllä nähnyt näitä tehtävän mutta ei ole ollut tarvetta itse kokeilla. On se kyllä aika jännitävää tuolleen vaan saksilla käydä neuleen kimppuun. No juu, ymmärrän, että ei heti purkaudu yms. Mielenkiinnolla odotan näkeväni valmiin villatakin ja miten se leikkausreuna nurjalla puolella on, pitääkö peittää tai varmistaa tai jotain sellaista?

Vastaa