ipopipopipopopopipopoipolollipop

Sain kuningasajatuksen hankkia styroksipäitä ja neuloa jokaiseen päähän Handun eri langasta samanlaisen pipon. Kyllä!

Olen menossa lankoineni ensimmäistä kertaa isommille messuille ja ajattelin, että jostainhan se on saatava käsitystä, millainen jälki kussakin langassa on. Nyt olen neulonut jo neljä. Koska styrokspäitä ei vielä ole, oli hankittava malli. Mallipoika ei ollut kovin innokas, mutta suostui kuitenkin, koska on jo ominut ruskean itselleen. Se onkin prototyyppi, neulottu langasta, jota ei normaalisti ole mulla valikoimissa, löyhäkierteisestä 100% Merino Sportista. Ilmeisesti tää on siis tarpeeksi hipsteri ja lötkö, koska kelpasi; peittää niskasta isommankin nutturan.

Pipon malli on ihan täysin piposta vedetty, muttei kylläkään omaa keksintöäni. Ostin pari talvea sitten saksalaisesta ekokaupasta tällä mallilla tehdyn, mutta teollisesti neulotun. Se oli ihana, kunnes pesin sen koneessa…

 I have been knitting some hats. The idea is to have some plastic heads to wear these in my first big crafts market in Helsinki in December. I hope customers to get the feeling of the yarn and how it feel knitted. The pattern is my own, but not originally my idea: I bought one this kind of, but machine knitted in Germany, Eco Market,  couple of years ago. It was perfect until I accidentally machine washed it… In first pic is one Odds&Sods-yarn, next is Merino DK, third is my favorite Thick Sock Yarn and last is ecological and near grown Texilu.

 

Toinen on Handun 100% merino DK:sta. Mallille liian pieni, mutta myhäilyn kera sain sen vetämään senkin päähänsä. Koppikselle se olisi täydellinen, mutta tyttöä on melko vaikea houkutella kuviin.

 

Yksi on neulottu Handun Paksukkiksesta, siitä pidän itse eniten.

 

Ja viimeisenä matskultaan suloisin, lähilangastani Texilusta neulottu yksilö. Ehkä kutittaa, ehkä ei.

 

En ole paljoa elämästäni täällä paljastanut, mutta sanottakoon, että tuo on se toinen aikuinen, joka tässä talossa asuu.

 

* * * * *

Muutenkin tapahtuu, niin elämässä kuin neulerintamallakin. Eilen saattelin armaan isäni viimeiselle leposijalleen ja isän tuonilmaisiin lähtö ottaa koville. Toisaalta loppuviikosta sain viimeisetkin kuvat Neulekirja kakkoseen (Neuleita lapsille, julkaistaan tammikuussa) ladatuksi taittajalle. Sinne ja tänne tämä elämä vie.

*

 

*

Paistakoon aurinko kirkkaasti,
tuulkoon tuuli, sade langetkoon,
kasvakoon ruoho ja lakastukoon.

Kallion tumma juova pysyy.

Kun sitä katsoo
aamu aamun jälkeen, tietää:
kaikki on hyvin.

Menkööt ystävät,
kadotkoon, minkä kerran omistin.
Tuhkaksi muuttukoon sekin,
mitä minuksi kutsutaan.

Kallion tumma juova pysyy.

– Kaarina Korhonen

*

*

6 Responses to “ ipopipopipopopopipopoipolollipop ”

  1. Saila Says:

    Voimia suruun!

  2. Jaana Says:

    Voimia! Miehen tunnisti heti, kun on nähnyt kuvia tyttäristäsi 🙂

  3. pirle Says:

    Lämmin osanotto.

    Lämpimän oloisia ovat piposi, myös väreiltään.

  4. Typy Says:

    Voimia luopumiseen! Tuo pipo idea on riemukas. Tykkään kovasti kyllä 🙂

  5. Satu Says:

    Osanottoni. Minä menetin keväällä läheisen mummuni. Menetys ottaa edelleen koville enkä ymmärrä miten selviän tulevasta joulusta.

    Kivoja pipoja! Malli taitaa olla aika samanlainen kuin Wurmissa?

  6. TL Says:

    Voimia Ilona surun keskellä. Muistan lämmöllä isääsi.

Vastaa