Archive for huhtikuu 2020

Puutarhan portti

sunnuntaina 26. huhtikuuta 2020

Viime kesän Jyväskylä Knit Festissä ihastuin syvästi mYakin jakkilankoihin, joita he olivat siellä myymässä. Päässäni oli selkeä ajatus puserosta, lämpimästä ja ohuesta, pehmeästä ja rakkaasta. Ostin aivan randomilla kolmea kivaa väriä Baby Yak Lacea, yksi niistä tietenkin musta.

Valitsin pitkään mallia ja päädyin Steingassin Gardengateen. Neuloin tosi nopeasti heti loppukesästä puseron hihavaiheeseen. Mutta sitten tein virheen. Laitoin ensimmäistä kertaa kokeeksi molemmat hihat samalle pyörölle, koska ajattelin aina sen jälkimmäisen hihan neulomisen olevan järkyttävän tylsää. Mutta tosiaan, se oli virhe. Kahden kerän, kahden hihan ja loppupuseron muodostaman solmun aukominen oli tosi ärsyttävää! Niinpä pusero jäi odottelemaan hihoja moneksi kuukaudeksi. Koko ajan se oli mielessä, mutta kehtuutti.

Koronapäivät tulivat ja kun kaikki muu keskeneräinen oli valmista tartuin tähän. Hyvä kun tartuin! Sain valmista!

Mulla on varmaan joku häiriö päässäni, sillä en mitenkään pysty hahmottamaan omia ulottuvuuksiani. Puserosta tuli aivan jättimäinen,  siinä on noin neljännes ylimääräistä ympärysmitassa. Mutta koska lanka on keveää ja neulos valuvaa, se ei oikeastaan sinänsä haittaa. Ongelmaksi tässä tulee se, että kuvio on koon vuoksi pikkusen liian alhaalla, koska pääntiekin on suurempi kuin minä. Kuvio asettuu vartalossani kaikkein laajimmalle kohdalle, jota välttämättä en tällä raidalla haluaisi korostaa. Käytin tätä jo hieman kuivausrummussa, että se pienenisi, mutta kuten näkyy, tarvitaan lisää rummutusta.

Lanka on ihanaa. Siitä ei voi sanoa pahaa sanaa.

Malli sinänsä on kyllä kiva. Mulle tulee mieleen joku Kalevala-koru, eikö! Tai ehkä värit auttavat tässä mielikuvassa?

 

 

Pahoittelen, kuva on taas aika huono. Siitä kyllä näkee, ettei pusero mairittele rintavaa, mutta on muuten kaunis. (Ja juu, en ollut kirkon pihalla haravoimassa, vaikka näyttää siltä. Ihan vaan poseerasin.)

 

Threipmuir… taas…

lauantaina 18. huhtikuuta 2020

Muistanette ihastukseni Ysolda Theaguen Threipmuiriin. Olen pitänyt ja pitänyt vuosi sitten valmistunutta versiotani koko kesän ja talvenkin suunnilleen joka päivä. Nytkin se on päällä, ei mahda mitään. Siitä tuli lempipusero ensihetkestä.

Suurin ilo on ollut lanka, joka on B.C.Garnin Bio Shetlandia. Se on ohutta, robustia ja käytössä täytelöityvää eikä pistele, vaikka onkin tuollainen ”perinnelanka”. Vaikka neulos pysyy todella hyvässä ryhdissä näinkin kovassa käytössä, olen saanut kainaloihin reiät ja lanka on vähän hiutunut, olen siis päässyt parsimaan ja kunnostamaankin. Lanka on tosiaan sopivan ohutta tällaisiin kirjoneuleasioihin, usein puseroista tahtoo tulla liian paksuja l. kuumia ja siksi käyttökelvottomia. Paksu pusero ei talvella mahdu oikein takin alle ja siksi se sitten jää helposti käyttämättä. Threipmuirini on ohut ja lämmin, mutta silti neulomiseen ei mennyt ihan mahdottomasti aikaa.

Kävin tammikuussa pikaisesti Jyväskylässä enkä  tietenkään voinut olla käymättä Titityyssä. Ostin sieltä langat uuteen Threipmuiriin. Halusin toisen mustan, mutt halusin variaatiota kaarrokkeen väreihin, mutta koska olen ollut niin rakastunut noihin rauhallisiin laventeleihin, halusin rauhallista tähänkin. Nyt kun näitä rauhallisia koronailtoja on vietetty, on ollut aikaa neuloa ja kas, taas yksi Threipmuir on valmis!

 

Harmi, etten saanut ketään kuvaamaan tätä päälläni, en saanut myöskään ketään perheenjäsentä mallaamaan sitä päälleen, oli vissiin liian kiirettä?

Saapi nähdä, tuleeko tästä uusi lempipusero, vai hakeutuuko päälle kuitenkin aina se vanha kaunotar?

 

* * * * *

 

P.S. Pienenä kauppalopoteaserina tähän liittyen:

 

 

Aurinkoterapiaa

lauantaina 4. huhtikuuta 2020

Neuloin itseni kokoisen kaarrokepuseron Handun Bumblebäästä, merino/mohair-sekoitteesta. Minulla oli tarve saada kiva mallipusero tästä langasta ja tykkään kovasti Jennifer Steingassin Hinterlandista.  Niinpä lunastin ohjeen ja töihin! Langan ihana keväinen auringonkeltainen oli piristävä neulottava kaikkien tummien neuleideni välityönä.

Sain houkutelluksi yhden tyttären räpsäisemään puserosta pari kuvaa ihan itseni päällä. Hirveän väsyneen ja räjähtäneen näköisenä kevään ensimmäisissä auringonsäteissä, mutta älkää siitä välittäkö, kokoan itseni kyllä myöhemmin. (not). Pusero on kyllä piristävä! Ja ihanan pehmeä ja lämmin, mohair luo pintaan pientä pörheyttä, mutta pörröinen se ei missään nimessä ole. Ihanan laskeutuva se sen sijaan on ja lankaa meni näinkin pitkään puseroon vain kolme tuota pääväriä.

Hieman ongelmallinen on tämänkin puseron malli. Jostain syystä kuvio-osuus on hirveän pitkä, kainalot roikkuvat aika alhaalla, kuten kuvistakin näkyy. En tehnyt mitään suurinta kokoa ja seurasin ohjetta orjallisesti. Ilmeisesti matalampi kirjoneuleosuus olisi paremmin istuva. Toisaalta tämä leveä kaarroke on näyttävä. Mikä olisi näistä hyvä kompromissi? Ehkä siten, että hihat voisi poimia apulangalle jo ennen kirjoneulekaavion loppumista ja jatkaa kuvion loppuun erikseen hihoissa ja rungossa, kainaloiden alapuolelta.

Toisessa kuvassa näkyy puseron hauskin osuus. Unohdin taakse silmukkamerkin. Poistan sen sieltä joskus myöhemmin, nyt hihittelen silleaikani.