Archive for maaliskuu 2020

Steekkaustarina, II osa

lauantaina 28. maaliskuuta 2020

Ja niin se oli rohkaistava mielensä ja leikattava se neulepusero auki.

Aluksi näytti siltä, ettei kaikki mene niinkuin rantaruotsalaisilla, mutta poimin kuitenkin molemmilta puolilta kahdelle pyöröpuikolle silmukat. Siksi kahdelle, että toivoin, ettei mitään putoa toiselta puolelta sillä aikaa, kun neulon toista. Sitten neuloin molemmille puolille nappilistat. Ja juu, muistin neuloa toiseen puoleen napinlävet!

 

 

 

Niinkuin vähän muistelinkin, nurjalle puolelle uhkasi jäädä ruma saumanpää.

 

Ensin suunnitelmana oli siistiä nurja puoli silmukoimalla tai virkkaamalla, mutta muistin, että mulla on tosi kaunista, väreihin jotenkin käypää kanttinauhaa varastossani. Sitä siis sitten rohkeasti ompelemaan tueksi ja somistukseksi nurjalle puolelle.

 

Tavoilleni on uskollisuutta, että jokin menee aina vähän pieleen, mutta arvatkaa mitä! Tällä kertaa kaikki onnistui niinkuin olin suunnitellut! Tämähän oli loistava idea! Lopputulos on siisti ja minusta soma, käyttämättä jääneestä puserosta tuli lempparivillatakki. Ihan pienellä vaivalla! Nyt kun löytyisi vielä tuohon kivat napit, niin homma olisi valmis.

Jos siis pohdit vastaavaa projektia tai muuta steekattavaa, mutta jännittää, haluan valaa rohkeutta. Kyllä siitä hyvä tulee, kun pojatyöt tekee huolellisesti.

 

 

Steekkaustarina

keskiviikkona 25. maaliskuuta 2020

Heippa pitkästä aikaa.

Korona-aika (tai oikeastaan kotona-aika, niinkuin sanon) on saapunut meille kaikille ja tässä sitä nyt ihmetellään tyhjentyneen kalenterin äärellä. Yhtäkkiä illat ovat täynnä vapaa-aikaa, kun iltatyöt ja harrastukset on peruttu. Päivisin toki ahkeroidaan erilaisten työmahdollisuuksien parissa sen verran, kun henkinen kantti antaa myöten. Muusikolle keikkojen ja koulutusten peruuntuminen on henkisesti iso rasitus, vaikka uusia tapoja toimia verkossa etsitäänkin.

Olen kuitenkin nyt ottanut selvitytymisstrategiakseni käsityöt. Aion neuloa, ommella, ryijyillä ja kansallispukuilla niin paljon kuin suinkin ehdin. Ja se on kuitenkin enemmän kuin normaalissa arjessa, vaikka se normaali pyörii nytkin kahden koululaisen, kahden koiran ja kahden kiinteistön ympärillä.

Tässä on ensin kertomus steekkauksesta. Muistatteko, kun neuloin tämän kauniin puseron? Se on Ilun Sinkusta neulottu Jennifer Steingasin Newleaf. Juu, siitä tuli aavistuksen nafti. Jostain syystä en oikein ymmärrä omaa kokoani, viimeksi tein liian suuren, nyt pienen, kun oikein yritin. Hmpf.

Vaikka miekkailuystäväni olisi ollut aivan valmis ostamaan tämän heti, halusin kuitenkin tehdä siitä ennakkotapauksen: kuinka saada puseroon muutama sentti lisää tilaa tekemällä siitä villatakin?

 

 

Aloitin rohkeasti ompelemalla keskeltä yhäältä alas asti kaksi tikkijonoa niin, että niiden väliin jäi suunnilleen sentti. Olen aika huono ompelija, mutta huomasin, että silmukkarivejä oli helppo seurata suoraan.

 

Sitten olikin välttämättä uskallettava ottaa sakset kauniiseen käteen ja leikattava auki koko etumus. Olen kyllä tehnyt tätä ennenkin ja muistin, että neulepinta ei kyllä kovin nopeasti purkaudu sivusuunnassa.

 

Nyt olenkin sitten villatakin onnellinen omistaja! Vain nappilistat ja napit puuttuvat! Päätin kuitenkin poimia silmukat nopeasti puikoille, etteivät vain pääse liestymään kovin pitkälle. Seuraavassa postauksessa saan toivottavasti näytetyksi sopivan villatakin kikkanan puseron sijaan! Jei!