Ilun Handu Duunaa

Syksyn alkaessa olen tuntenut kaipuuta raikkauteen ja puhtauteen. Ehkä se enteilee harmaata, tasaisenpaksua syksyä.

Toinen hommeli on sitten rytmi. En oikein kestä symmetriaa, mutta ilman rytmiä mikään ei näytä miltään. Kuten musiikissakin, niin myös elämässä rytmi on tärkeintä. Ja raidoissa: olen viime aikoina tutkiskellut rytmiä raitasukissa: raidat eivät toimi siksinsokin, mutta täydellinen järjestyskin näyttää pahalta.

Näissä perusukissa kokeilin myös, kuinka kontrastoivien värien paikat vaikuttavat yleisilmeeseen: tuleeko toisesta sukasta tumma, toisesta vaalea?

I have had a terrible need of freshness and perfect rhythm. As in music and in life, rhythm is everything.

These socks are made of Wollmeise Sock in shade Sultan and of some little better quality white.

Joo. Ei tullut. Mutta kivat sukat kumminkin. Tuo pätkävärjätty lanka käy hyvin raitakokeiluihin ja tämä kyseinen, Wollemeisen sukkis värissä Sultan, lerpusta laadustaan huolimatta, muodosti parempilaatuisen valkoisen kanssa raikkaan ja jujukkaan parin. Raitakokeiluni jatkuvat.

* * * * *

Luontokin tarjoaa rytmiä ja raikkautta. Paras aika vuodesta! Tai ainakin keskikesän ja kevään jälkeen. Oma piha tarjoaa!

Also nature offers some rhythm and freshness. Is this the best time of the year?

Meidän perheessä on joskus vähän hulinaa. Ei ehkä mitään ihan normaalia. Paitsi meille.

Ladakuski saapui Vietnamista eilen, toisen pitkän matkansa päätteeksi, maha sekaisin ja ehkä (?) vähän (?) lapsia ikävöineenä.

Ja mitä sillä oli mukanaan!? Mo Chausta, Vietnamin vuoristoseudulta Mong-kansan parista hankkimansa upeat kansanpuvut. Näitä kuulemma käyttävät ihan arkivaatteina! Ovat upeaa käsityötä, mutta jännällä tavalla viimeistelemättömiä: ompeleet paistavat ja hulpiot – tai enemmänkin huolittelemattomat kankaanlaidat – rispaavat. Mutta siitä huolimatta kokonaisuus on täydellinen.

Ladakuski came last night form Vietnam. He brought  for girls lovely traditional costumes, which are usually worn as everyday clothes. Look!! They are from mountains, Mo Chau, from Mong people. Somehow these are perfect, however they are somehow unfinished, but anyway the unfinished touch makes them just perfect.

I got about 25 meters silk! I´ll tell you more later, maybe.

UPEITA! Ja mikä parasta tytöt rakastavat näitä. Tytärlaps aikoo pitää koulussa esitelmän Vietnamista ja pukeutua asuunsa. Ja seuraaviin juhliin ehkä nappivalinta!

Itse sain parikymmentä metriä silkkiä.

* * * * *

Näistä kotikiireistä seuraa se, että blogi ja kauppa ja käsityöt ovat vähän syrjässä, vaikka talveksi pitäisi lämmikettä lapsille saada.