Steekkaustarina, II osa

Ja niin se oli rohkaistava mielensä ja leikattava se neulepusero auki.

Aluksi näytti siltä, ettei kaikki mene niinkuin rantaruotsalaisilla, mutta poimin kuitenkin molemmilta puolilta kahdelle pyöröpuikolle silmukat. Siksi kahdelle, että toivoin, ettei mitään putoa toiselta puolelta sillä aikaa, kun neulon toista. Sitten neuloin molemmille puolille nappilistat. Ja juu, muistin neuloa toiseen puoleen napinlävet!

 

 

 

Niinkuin vähän muistelinkin, nurjalle puolelle uhkasi jäädä ruma saumanpää.

 

Ensin suunnitelmana oli siistiä nurja puoli silmukoimalla tai virkkaamalla, mutta muistin, että mulla on tosi kaunista, väreihin jotenkin käypää kanttinauhaa varastossani. Sitä siis sitten rohkeasti ompelemaan tueksi ja somistukseksi nurjalle puolelle.

 

Tavoilleni on uskollisuutta, että jokin menee aina vähän pieleen, mutta arvatkaa mitä! Tällä kertaa kaikki onnistui niinkuin olin suunnitellut! Tämähän oli loistava idea! Lopputulos on siisti ja minusta soma, käyttämättä jääneestä puserosta tuli lempparivillatakki. Ihan pienellä vaivalla! Nyt kun löytyisi vielä tuohon kivat napit, niin homma olisi valmis.

Jos siis pohdit vastaavaa projektia tai muuta steekattavaa, mutta jännittää, haluan valaa rohkeutta. Kyllä siitä hyvä tulee, kun pojatyöt tekee huolellisesti.

 

 

2 Responses to “ Steekkaustarina, II osa ”

  1. routa Says:

    Tää on ihana, ja tuo nauha on semmonen hyvän mielen nauha. Nyt vain ne napit ja sitt saadaan uudelleen ihailla. En yhtään ihmettele että tuli löemppari.

  2. KristiinaS Says:

    No just tuli hyvä! Nauhan laitoit nurjan puolen somistukseksi. Sitä mä olinkin pohtinut, että oisko semmonen tarpeen laittaa ja tuohan on oikein hyvä. Ei sitten jää niitä lankalenksuja tarttumaan mihinkään ja onhan oikein siisti. Hyvä Ilu!

Vastaa