Archive for maaliskuu 2011

vähän värjäilystä – of dyeing

keskiviikkona 30. maaliskuuta 2011

Huomasin kerran, että en ole täällä juuri ikinä kirjoittanut värjäämisestä mitään. Enkä kirjoita nytkään paljon.

Olen muutaman viime vuoden aikana värjännyt hirvittäviä määriä lankaa. Sanoisin, tuhansia vyyhtejä, jos nyt kysyttäisiin. Kilometreissä sen täytyy olla jo maasta kuuhun, ainakin, ellei takaisinkin. Värjääminen on mahtavaa puuhaa, en luultavasti kyllästy siihen ikinä. Keksin jatkuvasti uusia väriyhdistelmiä, joita haluan kokeilla, kerään innoitusta ympäriltäni: muiden vaatteista, luonnosta, valokuvista, kirjoista ja tietenkin musiikista. Joskus kokeilen värejä kokkailemalla: vähän tuota, vähän tuota ja sit tuota. Luotan värisilmääni ja intuitiooni.

Värjään kolmentyylisiä lankoja. Ensinnä, monivärisiä.

Toiseksi, yksivärisiä.

Kolmanneksi yksivärisiä, joihin jätän epätasaista väriä joko niin, että valkea paistaa värin seassa tai niin, että värjään useammalla saman värin sävyllä. Molemmat näyttävät hauskoilta neulepinnoissa.

Nimeän lankani aina laulujen, bändien ja lyriikoiden mukaan. (Hei, olenhan oikealta ammatiltani laulaja!) Ne antavat selvää innoitusta ja tekevät joka vyyhdistä itselleni tärkeän, sydämellä värjätyn ja nimetyn. Kun aloitin Handun, kukaan ei vielä käyttänyt musiikillisia nimiä värjäilyissään. Sittemmin niitä on näkynyt monienkin indievärjäreiden ohjelmistossa.

Värjääminen on yhä minulle harrastus enkä halua sitä muuksi muuttaa. Harmittelen aina, kun joku jää vaille jotain ihkuttamaansa värjäystä, mutta tätäkään en voi muuttaa: ihmisen vuorokauden tunnit ovat rajatut, eikö!? Kauppa nielaisee ajastani leijonanosan, mutta kaikista mieluiten silti olen lasteni kanssa. Ja laulan, harjoittelen, sävellän.

Tässä sepitteessä ei ollut päätä eikä häntää. Jotenkin kuitenkin huvitti kirjoittaa värjäämisestä.

This was something about dyeing. I have been dyeing lots and lots of kilometers, thousands of skeins in last couple years. And I really love it. And this post is about it. I dye multicolored and semisolids and almost solids. And I name all skeins and dyeings after bands, songs and lyrics. I´m a musician, anyway.

* * * * *

Jahas. Kohta tästä tulee myös puutarhablogi. Tai ei sentään. Ainakaan ihan kohta:

arvonta – lottery

keskiviikkona 16. maaliskuuta 2011

57 53

Random numbers generated Mar 16 2011 at 15:10:26 by www.psychicscience.org
Free educational resources for parapsychology, psychical research & mind magic.

Näin siis voittajiksi selviytyivät tässä järjestyksessä maria ja emilia. Hauskaa sinänsä, että juuri emilia kertoi Tampereen messuilla blogini alkuaikoina minun arvellun oleen miehen. Nirsk!

Sähköpostia siis tänne päin. Marialle lähtee neulekirja ja emilialle lankaa. Paitsi jos Mariakin mieluummin ottaisi lankaa…

pukkilu!

maanantaina 14. maaliskuuta 2011

Kuka muistaa PukkIlun?

Kyseessä on mun ihana tiukkakierteinen, sataprosenttinen suomenlampaan sukkalankani (n. 400m/100gr.), jonka speksejä yhdessä Titityyn Tiinan kanssa joku vuosi takaperin pähkäiltiin. Nyt sitä on täällä taas. Nimittäin huomisaamuna!

Tällä kertaa itse asiassa villat eivät ole kotikunnastani vaan naapurikunnan puolelta, peräti muutaman kymmenen kilometrin päästä. Lähetin villat bussikyydillä lähimpään kehräämöön, värjäsin langat mahdollisimman vähäpäästöisesti.

Handussa käy iloinen pulina, kun villasiskot viimeistä kertaa asettuvat perhepotrettiin:

Mun on vähän vaikea luopua näistä, mutta kuka hullu tarvitsisi näin monta kiloa robustia sukkalankaa!?

Siis huomenna. Puodissa.

Huomenna myös Arvonta!

Tomorrow in Handu will be updated some lovely Finnsheep yarn, which wool I bought from nearest breeder, got spinned in nearest spinnery. And dyed. I´m not sure if I can send these babes out from home or not. But maybe I have to. Who needs kilos and kilos of Finnsheep sock yarn?

marja-terttu

perjantaina 11. maaliskuuta 2011

PIIP! Arvonta-aika on ohi!  Arvonta suoritetaan lähitulevaisuudessa.

Kiitos mielettömästä osallistujamäärästä, olin ällistynyt! Ilmeisestikin tänne on löytynyt joku polku. Hauskin kommentti oli minusta se, että blogin alkuaikoina oli arvuuteltu, josko kirjoittaja olisi kuitenkin mies. Ja niinkuin minä sitä silloin toivoin! Ajattelin aluksi esittäytyäkin miehenä, koska se olisi ollut niin ihmeellistä tässä maassa, mutta sitten päätin olla ihan oma itseni vaan.

Lottery in last post will be soon, do not join any more! Winning tickets will be picked up in couple of days.

* * * * *

Ja juu, on neulottukin, vaikka ihan liikaa tuntuu tapahtuvan ympärillä. Tai ehkä juuri siksi!?

Tytärlapselle (5) ostettiin ensimmäistä kertaa kaksiosainen ulkoiluasu haalarin sijaan. Ja sain hänen päänsä taivuteltua kuvissa näkyvään takkiin ja pinkkeihin housuihin. Jostain itselleenkin ihmetystä herättävästä syystä hän halusi pinkit housut – pinkki ei kuulu tämän tytön suosikkiväripalettiin.

Ja mikä ettei, hyvinhän sinertävänharmaaseen pinkki istuu. Tilaukseen meni heti myös pinkit asusteet ja eikun äiti puikkoihin.

Baskeri näytttää ihan marjapiirakalta. Vadelmapiirakalta, sanoo Tytärlaps. Ja koska en uskaltanut tätä Marjatortuksi nimetä (kummallisten mielikuvien vuoksi, vai mitä ajattelette jos jollakulla on marjatorttu päässään…), Marja-Terttu olkoon siis setin nimi. Saatan muuttaa sitä vielä.

My older daughter (5) got a new outdoor set and wanted to have pink accessories with it. Mom had to start knitting again. This is a beret like berry pie. She likes them a lot. Yarn is Cascade 220 and shade is really beautiful, magenta, not so got pink. And the coat is lovely, I think: it is outdoorproof anf adventureproof, but anyway very beautifully designed. Just the way I like kids clothes!

Lanka on Titityyn ständiltä viime viikonloppuna ostettua Cascade 220:a ja värin kuvaaminen hangella olikin hankalaa; kyseessä on tumma magenta, ei ihan pinkki kuitenkaan. Tytärlaps tykkää hulluna. Lapasistakin.

Ja koska joku kuitenkin kohta kysyy, mikäs takki se tuommoinen on, kerron että se on merkkiä MeToo ja täysin adventureproof, pinnoitettu joka nurkalta, vaikka onkin hienosti leikattu ja kivanmallinen.

juhla – anniversary

maanantaina 7. maaliskuuta 2011

On aika juhlan.

Blogini täyttää tässä kuussa kuusi vuotta. Puoli vuotta enemmän kuin esikoiseni. Vielä pidempään olen blogannut sosiaalipornoblogissani, mutta sitä en jaksa enää juhlia.

En olisi silloin, kuusi vuotta sitten, millään uskonut mihin kaikki tämä johtaa. Minulla on lankaa niin paljon, etten osannut ikinä unelmoidakaan. Olen harrastajaneulekirjailija. Lankakauppias. Ja mitä vielä. Kahden maailmanhienoimman tyttären äiti. Ihan kohta musiikin tohtori.

Aika vinhat kuusi vuotta.

Mitä vielä kaipaan? Aikaa neuloa taas noita paljon kysyttyjä, monimutkaisia kirjoneulejuttuja. Kukaan ei niitä enää oikein muistakaan.

* * * * * *

Blogeissa on ollut tapana juhlia arpomalla. Minäkin teen niin nyt. Arvon blogiani kehune kommentoineiden kesken yhden Neulekirjan sekä pienen Handun lankapaketin. Mahtavat palkinnot, hä!? Samalla voin testata oletteko, ihanat lukijani, jo löytäneet tämän uuden paikan syötteisiinne.

Tämä(kään) blogi ei olisi mitään ilman lukijoita. Kiitos siis teille, ihan jokaiselle, jokaisesta visiitistä ja joka kommentista, vaikka en juuri ehdikään niistä jokapäiväisesti kiittelemään.

I started this blog six years ago. I coul´d never imagine, what all will happen: I have a yarnshop,  have loads of yarns, have written a pattern book with Jenni, a mother of two lovely daughters and very soon a Doctor of Music. Very quick years. Beacuse of that, I will have a lottery. Everyone commenting my blog will join. And I want to thank you for every visit and every comment. I appreciate your presence here.

etelänaapurista – from south

keskiviikkona 2. maaliskuuta 2011

Kirjoitan seuraavassa Taito-lehdessä arvion uusista virolaisista käsityökirjoista. The letters of Kihnu Roosi, Eesti sokikirjad ilma laande lailai ja Eesti labakindad ilma laande laiali ovat käsittelyssäni. Niistä siellä enemmän.

Mutta miksi sitten kirjoitan niistä täällä. No, siksi, että olen miettinyt näitä hienoja kirjoja tosi paljon. Olen lähinnä ihmeissäni, että etelänaapurissa ollaan sangen kiinnostuneita omasta kulttuurihistoriasta, erityisesti kansankulttuurista. Miksi me täällä Suomessa vähättelemme omaa rikasta kansankulttuuriamme? Miksei meillä voida julkaista tällaisia upeita teoksia? Nämä kaikki kolme kirjaa on painettu paksulle kiiltävälle paperille, niissä on kaunis taitto ja kovat kannet. Eikö tämä kannata meillä? Eikö näitä kirjoja ostaisi kukaan, jos kyseessä olisivat Suomen käsityöaarteet? Eikö meillä ole osaamista? Eikö meillä ole alan tutkijoita? Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemiassa on kansantaiteelle ihan omat linjansa, niin kansanmusiikille kuin käsitöillekin. Miksi meillä ei ole vastaavaa? Eikö aarteitamme arvosteta? Mikä meissä on vikana! Katsokaa näitä kirjoja!

Look at these books! Why do they publish these gorgeous books in Estonia, but not in Finland. This post is argueing about it.

Minä ostaisin kotimaiset vastaavat heti ja odottaisin kirjojen tuloa markkinoille kieli pitkällä! Mikä tässä sitten maksaa?