Archive for the ‘valmiit – finished’ Category

kuvaus lähti lapasesta – photos from lapanen

maanantaina 20. kesäkuuta 2016

 

En tiedä, mistä se tuli, mutta huvitti kamalasti kokeilla Atelier Alfan 3 in 1 -ohjetta. Se varmaan alkoi kiinnostuksesta Tiinan omaa kohtaan. Ja sitten tämän Tiinan oli varmaan niitti lankalaatikon kanteen.

Tässä mallissa on paljon kaikkea nokkelaa ja huomasinpa senkin, että olen omassa ohjeessani nimeltä Solido käyttänyt täsmälleen samaa tekniikkaa ja ideaa. Langaksi nappasin hyllystä – mitäpä muutakaan – kuin Ilun Sinkkua. Ohje oli todella selkeä ja tämmöinen neulehepreasokeakin sai hyvin tolkun, mitä olisi tehtävä. Koko ajan oli jotain kivaa näperrettävää tehtävänä ja suoran vartalo-osan tylsä osuus oli tosi lyhyt. Heti helmakerrosten jälkeen alkoi pääntien rakentaminen ja siinä se sitten melkein olikin. Samoin hihoissa oli vähän muutakin kuin tylsää suoraa. Tein sellaisen pikkuisen modauksen, että en neulonut päällikerrosta raidalliseksi vaan alimman. En ole niin raitaneuleiden ystävä, mutta raidat toivat hauskuutta kokonaisuuteen.

Näin se sitten valmistui, aika reippaanlaisesti.

Tänään käväsin lempikaupassani Lentävässä Lapasessa, joka on muuten handulaisten superhyberkybervirallinen ykkös- ja lähijakelija. Sinne siis! Sain kaffetta ja seuraa, lisäksi kuvausapua ensimmäistä kertaa kävelyllä käyneelle uudelle puserolleni. Kuvat siis otti Lapasen Taina. Yleensä en mene itse kuviin, mutta näettepä nyt tämänkin ihmeen.

I was quite inspired of two versions of 3 in 1 (Atelier Alfa) my knitting friends had knitted. First Tiina’s own. And then other Tiina’s! I just crabbed some Ilus Single from my shelf. It was a perfect choise for this pullover! And I started. This pattern was well written and even me, patternblind person, understood what to do. And it was fun. There was not too much dull parts to knit “k only”.

Today I visited my favoriten LYS, Lentävä Lapanen, and Taina helped me to photoshoot. This time I am in the pics myself, which is not often.

 

 

Löysin hengenheimolaisenkin! Päättömällä kaverillani oli yllään samasta langasta mutkiteltua Veera Välimäkeä ja Janina Kalliota.

I found a soulmate! My new headless friend wore Veera Välimäki’s and Janina Kallio’s designs of same yarn!

 

 

Paikallaan on vaikeaa…

It´s hard to stand still…

 

 

No niinpä tietysti, aurinko heräsi ja tämä joutui sitten jäähylle. Toivottavasti pysyy syksyyn saakka!

 

P.S. Pukkilan puikkopäivä on varasijojaan myöten täys. Pahoitteluni, ensi vuosi tulee taas yllättävän pian!

 

noa simplex

keskiviikkona 20. huhtikuuta 2016

Sorruin ostamaan Koppikselle kauniin villatakin jokunen kuukausi sitten, NoaNoan mallistosta. Siinä oli hauska kaarrokeratkaisu ja se jäi kummittelemaan mieleeni.

Toisaalla samaan aikaan: Tytär (10) oli kasvanut mekon päälle vedettävistä lämmikkeistään ulos.
(Minusta on kätevää tuollaisilla kasvavilla varsoilla sellainen, että hihattoman ja lyhythihaisen mekon käyttöikää voi pidentää vetämällä sellaisen päälle ohuen,  lyhyen ja niukkalinjaisen villapuseron. Meillä sellainen on saanut kutsumanimen räpäle. Varsinkin esikoiseni on ihan mielistynyt tällaiseen pukeutumismalliin.)

Sitten siihen oli tietysti ryhdyttävä. Ja tämä siitä tuli. Ja tyttö se vaan kasvaa! Nyt se hätyyttelee jo 156 senttiä!

My lovely Daughter (10 yers) gets taller and taller. 155 cm already! And all thin and nice pullovers has got too small. I find very clever to lengthen a season of sleeveless dresses by wearing short, thin but warm pullovers on girls. So does specially this eldest of mine.

I just needed to start knitting then. I had bought a cool lace gardigan for the youngest one from NoaNoa and there was a beautiful yoke. I had that in my mind and I just knitted. And this is how it appeared.

 

 

Muistini mukaan lanka on Toshin Merino Lightia, mutta ihan yhtä hyvin se saattaa olla Ilun Sinkkua.

Ai niin, ja kuvissa Tytär on käynyt kannattamassa luokkansa sählyjoukkuetta, siitä erikoinen makeup.

I think this is Tosh Merino Light, but it might be Ilu’s Single as well. And yes, she had been watching a floorball game of her classmates, that’s why the odd makeup.

 

 

 

 

 

la bella italia!

tiistaina 19. huhtikuuta 2016

Heippa jälleen, ihanaiset lukijani, jos teitä vielä on!?

Kävin Lentävän Lapasen opintomatkalla pohjoisitalialaisia neuleskenejä tsekkaamassa. Maisemat olivat huikeat sekä ruoka, viini ja seura hyvää.

I visited Northern Italy with Flying Mitten staff and friends, to see how knitting is doing in Italy. Landscapes were stunning, food and wine delicious and company was excellent.

 

 

Tapasimme Reggio nell’Emiliassa ihanan Maria Ferrin, joka antoi meille paikallisessa neulekahvilassa näytteen kasvivärjäämisestä. Kasvivärjääminen on aina mielenkiintoista ja työläydessään kunnoitusta herättävää. Marian käsissä oli yksi ihme: luonnonväreillä värjätty musta väri. Oppikirjoissa sanotaan, ettei mustaa voi värjätä kasveilla, mutta Mariapa voi! Ostin itselleni mustaa merinoa neuletakillisen, mutta kadehtijille tiedoksi, Marian lankoja saa aika pian ostaa myös kotimaasta! Lentävä Lapanen saa niitä pian valikoimiinsa.

We had a workshop with lovely Maria Ferri in Reggio nell’Emilia, she demonstrated us natural dyeing in her way. All books tell us, black is not possible shade in natural dyeing. Except Maria. She dyed also black and I of course bought it in merino several skeins.

 

 

****

 

Sain lentokoneessa jo menomatkalla valmiiksi oman versioni Veera Välimäen Breathing Spacen, josta on tullut pienoinen hitti ainakin Keski-Uudellamaalla. Itse käytin tietenkin Ilun Sinkkua, jota tällä hetkellä ei ole Handussa lainkaan, mutta esim. Snurressa ja Lentävässä Lapasessa on vielä hyvä kasa, mutta vain kivijalkakaupassa. Itse kuluttelin pois kaikenlaisia kokeiluvyyhtejä ja jämäkeriä, jatkoin ihan fiiliksellä aina väristä toiseen. Harmikseni tuli vähän iso, en ikinä osaa arvoida varteni kokoa. Tein kokoa XL ja jopa M olisi voinut olla sopivampi. Aion kuitenkin käyttää. Kuvissa on vikaa, niissä ei ole ketään sisällä.

On our flight to Milan I finished my Breathing Space of Veera Välimäki. This knit has been a small hit around here. I of course used Ilu’s Single, which is out of stock in Handu at the moment, but at least you’ll find some in Snurre and Lentävä Lapanen. Unluckily my own is little too wide, I never expect to be smaller than the biggest size. I knit XL, but I might have been ok also with M. Anyway I’ll wear this! I used some missdyeings and tests and some leftovers.

 

 

Koska valmista on niin paljon, tästä uhkaa tulla megaposti. Niinpä jaan loput valmistuneet huomenna julkaistavaan postaukseen. Pahoittelen, uteliaat toverini!

 

 

neuleen ikä – age of a knit

tiistaina 22. maaliskuuta 2016

Kun armas siippani täytti 30 vuotta, halusin muistaa häntä jollain, joka kuvaisi riittävästi kaikkea sitä, mitä halusin sanoa. Kaikenlaisen tavaran tai muistoesineiden ostaminen tuntui ihan älyttömältä ja turhalta, niinpä päädyin neulomaan jotain todella työlästä.

Kehittelin monimutkaisen kirjoneulekuvion, hankin kymmeniä ja kymmeniä värejä lankoja ja lopulta neuloin salaa kuukausia aina, kun siippa ei ollut kotona. Ja ne, jotka tuntevat tuon Ladakuskin tietävät, ettei työ ollut pieni: pituutta, ulottuvuutta ja harteita riittää. Kuin ladon ovea olisi kakkosen puikoilla neulomalla peittänyt.

Hieno siitä sitten tulikin. Ja siitä tuli blogini vanhimpia postauksia. Ja teinpä vielä esikoisellekin sitten pikkuversion, koska lankoja riitti. Ja myöhemmin tein kolmannenkin.

When my hubby filled 30 years, I knit him a huge pullover. It was a big operation, he is tall and wide shouldered. And I made of this one of my first blogposts ever. Luckily he loved it! He has been wearing this almost every day, both summer and winter. Under a hoodie, under a coat, as itself.

Later I have knitted a small one. And another. This Finnish Pirkka yarn has been keeping shape and has not been pilling at all, in 12 years. But something had to be done anyway.

Ladakuski on pitänyt tätä villapaitaa nyt 12 vuotta (!), jos ei päivittäin, niin melkein. Kesät talvet. Ehkä ei helteellä, mutta kaikilla pakkasilla. Hupparin alla, sellaisenaan, talvitakin alla. Ja melkein joku viikko pysäyttää joku sen kadulla nähdäkseen kuinka pusero on tehty ja onko se oikeasti neulottu ja vielä ihan puikoilla. Harvoin mikään vaate on ollut näin suosittu ja rakastettu. Eli onnistunut.

Lanka on Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkaa ja millekään langalle en niin suurta tunnustusta anna: aivan huikea kulutuskestävyys ja nyppyntymättömyys. (Samaa laatua on muuten Handussa, käsinvärjättynä!). Kuitenkin nyt ankaran kulutuksen alla sekin on antautunut.

 

Mutta arvatkaa mitä!? Laadun tunnistaa siitä, että pienellä (ja aika suurellakin) fiksauksella käyttökelpoisuus jatkuu. Jouduin hieman virkkailemaan ja ompelemaan. Uutta siitä ei enää tule, mutta yhä se kantaa vuosien voimaa kunnialla.

But guess what. You recognize quality, when you see it:  I only crocheted and sew a bit, fixed problematic parts and pullover is almost like a new! This fixing project made me truly happy!

 

 

Tämän neuleen entisöimisestä tuli merkittävästi hyvä mieli.

 

 

 

luovuus – creativity

lauantaina 13. helmikuuta 2016

Olipa kerran yksi neulemalli, johon tarvittiin mallitilkku Handun kashmirsukkalangasta ja rikotusta helmineuleesta. Ja koska meillähän ei mitään tilkkuja neulota, meillä neulottiin kokonainen vyyhti tuommoiseksi tuubiksi, jolle aikuisen aivoni ei keksinyt kuin yhden käyttötavan.

Because I needed a small sample of Handu’s Cashmere Sock and broken seed stitch I decided to knit a whole skein into a tube. I just imagined only one purpose for this.

 

 

Koppiksen aivo sitten keksi. Montakin.

Oma suosikkini oli turbaani.

But she invented several ways to use this. My favorite was this turban.

 

Sitten tietenkin pusero.¨

And of course a sweater.

Ja hame.

And a skirt.

 

 

Poncho.

 

 

Piilo.

Hide.

 

 

Ja tämä. Joka kuulemma olisi syytä ottaa mukaan luistelemaan, jos ranne sattuu kaatuessa.

And this. She said this is something to take with skateing if you happen to fall and hurt your wrist.

 

 

 

Ensi kerralla jotain muuta.

Next time something else.

 

 

joululahja – christmas present

lauantaina 2. tammikuuta 2016

Nyt, kun joulu on ohi, on blogeissa ahkerasti päivitelty joulun lahjaneule-esittelyjä. Minäkin! Yleensä en paljoa neulo lahjaksi, sillä koskaan ei voi olla varma, pitääkö lahjan saaja omastaan vai sysääkö kaapin perukoille ja haukkuu niin lahjan antajan kuin lahjankin. Uskokaa vaan, näinkin on käynyt.

Nyt tosiaan neuloin yhden lahjan. Se tosin odottaa täällä yhä saajaansa, mutta josko henkilö jonain päivänä sattumalta tulisikin uutta kahvimasiinaani testaamaan, saisi omansa. Tosin voin pitää nämä jemmassa, jos vaikka ei tulekaan. Hihih.

I have knitted this Christmas only one gift. They are here still waiting for a friend, who absolutely needs these. This yarn was hanging around in my car for a long time, because I just didn´t understand the dyeing, but while I started to knit, I knew the point: it´s grey!

The point in these simple warmers is the Indien thumb. It is very simple too, but somehow it fits perfectly!

 

 

Näihin käyttämäni lanka pyöri autoni tuulilasilla jonkin aikaa. Sain sen Titityyn luksusklubista, mutta vyöte on hukkunut – siinä luki jotain ranskaksi. En jotenkin saanut kiinni värjäyksestä, oliko se hyvä vai paha? Lopulta annoin sille tilaisuuden ja ymmärsin, mistä tällaisessa värjäyksessä oli kyse: sehän on yleisilmeeltään harmaa!

Muuten yksinkertaisten käsineiden juju on intialaisessa peukalokiilassa, johon ihastuin talvella. Yksinkertainen sekin on, mutta nerokas, kerrassaan nerokas. Näyttää ilman kättä vähän ruttuiselta, mutta istuu kuin… kuin… kyllä, hanska!

 

 

Nämä lämmittimet näyttivät ensisilmukasta alkaen erään ystävän omilta, varasin ne siis hänelle! Pahoittelen, jos yllätys meni nyt joltakulta pilalle.

 

sukkia, sukkia! – socks, socks!

maanantaina 28. joulukuuta 2015

No, kaikkiahan sukkia neulovat! Pannaan nämä nyt samaan postaukseen kaikki.

Everyone’s knitting socks! But I’ll show them all in same post.

Ensinnä tämmöiset nuolenpääsukat. Tein näitä jo viime kesänä puutarhaneulena. Sitten ne katosivat mystisesti, kunnes ennen joulua löytyi toinen sukka, keskeneräinen jossa olivat puikot kiinni. Muistin toki, että ensimmäinen sukka oli jossain ja malli oli jotensakin “nerokas” (näin se muisti pätkii tai kesä on kesä myös mielessä). En löytänyt valmista sukkaa mistään. Paitsi sitten kun oikeasti aloin siivota. Ja mikä riemu, sukkaparin neulominen ei koskaan ole ollut näin vähästä kiinni!

Usein tuommoinen kaunis värjäys ei oikein pääse oikeuksiinsa, jos sukassa on monimutkainen mallikuvio eikä selkeitä, mutta jujukkaita malleja ole liikaa. Jos oikein innostun, kirjoit(ut)an tästä vielä ohjeen, vaikka ei tuo nyt kovin monimutkainen idea ole.

Lankana on Malabrigon sukkalanka, jonka marinoin huolellisesti erään Titityyn-matkan jälkeen.

This first pair is of Malabrigo Sock and I have started these already last summer at garden. I just did not find them anymore, but I remember they were “genious” (maybe it was the summer, which was genious and super). Anyway I found these and finishing a pair of socks  has never been this quick before. This kind of beautiful dyeings are not working well with complicated patterns, I think we’d need more simplicity.

 

 

 

Toiset sukat ovat raitavärjätystä langasta, amerikkalaisesta Etsy-kaupasta tilaamastani. Kauppaa en kylläkään muista. Langassa on vähän kashmiria ja merinoa ja nylonia, muistaakseni, mutta tärkein idea on näiden sukkien kannanotto. Tytärlaps oli näitä jo nyysimässä, kun ne ovat niin ihanat, mutta enpä raaskinut luovuttaa. Pidän itse ja annan loistaa lahkeensuusta.

Second pair is self-striping beauty I orderd from some American Etsy-store, which I cannot remember and the tag of the yarn is missing. They are very political and first daughter just wanted to crab them from me, but I didn’t let her: I want to use them myself!

 

 

Kolmannet sukat neulasin perussukkana aivan hilloamattomasta tuoreesta sukkalangasta, Hedgehog Fibresin sukkiksesta, joka myös tuli Titityystä. Värjäyksen nimi on Pod ja se vei sydämeni. Ihmettelin, miksi se on niin tuttu ja lämmin läikähteli rinnassa, kun sitä katsoin. No, sehän oli ystäväni maalauksen värit; maalauksen, jonka sain häneltä tohtorilahjaksi, kun olin niin siihen silmäni iskenyt hänen työhuoneellaan.

Third pair is newest, just basic socks of Hedgehog Fibres sock yarn from Titityy and the shade is called Pod. I just loved it and it felt somehow familiar. No doubt, why! My friend already painted them for me!

 

 

aina ei voi onnistua – can´t succeed every time

sunnuntaina 27. joulukuuta 2015

Innostuin neulomaan kuopukselle ihanasta Suri Alpacasta. Ostin muutaman kerän tätä pörröihastusta Lentävästä Lapasesta, joka on nykyään myös Handun virallinen hovijakelija.

Idea oli hyvä, mutta en tiedä, mikä meni lopulta vikaan. Puikkokoko oli merkittävästi pienempi kuin ehdotettu, silti neuloksesta tuli lötkö ja ryhditön. Suunnitelmassani oli virkata pitsejä vähän sinne sun tänne, mutta keveässä neuloksessa virkatut osat olivatkin liian painavia ja alkoivat kiskoa jos johonkin suuntaan. Neuloessa langan ihana keveä pörheys latistui enkä saanut siis sitäkään onnistumaan. Jotain edes paikatakseni kirjailin helmaan vähän väriä. Ja lopulta lapsi väitti, että villatakki kutittaa..

Can’t say, what’s wrong with this gardigan. But something is!

I bought couple of balls of Sandnes lovely Suri Alpaca and wanted to knit something fluffy and nice for my youngest. Somehow the knit was too loose, however I had much smaller needles than succested. I planned to crochet some lace here and there, but the crocheted part was too heavy and started pull the knit. To make something right, I sew some unfortunate ornaments to make some color. And in the end kid told me the knit is itchy. Hmm. Maybe something successfull next time!

Hihat ovat kuulemma kuitenkin kivat.

No ens kerralla sitten nappiin.

Sleeves are nice thou, she said.

 

 

tweedistä – of tweed

sunnuntaina 6. joulukuuta 2015

Terve, vähäiset lukijani, vai vieläkö teitä on?

Sain jonkun hetkellisen mielenhäiriön, kun näin Kerän Jonnan Facebookiin postaamaan kuvan Isagerin Tweed-langoista. Halusin heti itselleni yksinkertaisen pulloverin (mikä ihana retrosana!), jossa olisi vähän rätväkämmät värit. Ja sitten tietenkin tilasin.

Aloin neuloa puseroa. Olin jossain vyötärön korkeudella ylhäältä alkaen, kun sovitin sitä huvikseni Tytärlapselle, joka on kymmenvuotias, mutta noin 155-senttinen. Jotenkin siinä vaiheessa näytti, että tämä sopii paremmin lapselle, joka on tietenkin minua kapeampi. Kuitenkin tuommoinen leveä A-malli näytti A-mallilta hänellä, minulla…  hm… vartalonmyötäisemmältä.

I saw lately Kerä´s Jonnas Facebook-pic of Isagers Tweed Yarn. I knew straight away I needed one pullover of them. I started to knit top down, and I fitted this to my daughter, 10 yrs and 155 cm. Suddenly this looked so much better on her! So I decided to knit a tunic for her.

 

Hihat päätin vasta lopuksi ja lapsen toiveita kuunnellen jätin ne lyhyiksi. Toisaalta olisi voinut jättää vieläkin lyhyemmiksi….

As she wanted, I left sleeves short. I could have actually left them even shorter, as you can see…

 

Nyt olen itse vailla puseroa. No, onhan mitä neuloa!

Now I have a lack of a pullover.

 

 

kirsikkakakku – cherry pie

lauantaina 15. elokuuta 2015

Sorruin taannoin ostamaan Titityystä Holst Garnin Noblea. Koppis valiltsi värit ja oikeastaan langankin. Omaan käteni tämä ohut merino-kashmir -sekoite tuntui kovalta ja jotenkin puuvillaiselta, mutta halusin kuitenkin kokeilla. Varsinkin kun Koppis innostui väreistä.

Neuletakkia siitä sitten tekemään. Edellisen postauksen Dexterin jälkeen mulla oli päällä joku rikotun helmineuleen rakkaus. Totta puhuen se ei vieläkään ole kokonaan mennyt ohi.

Ja tämä siitä tuli. Hihan pituuden valitsi Koppis itse. Ja itse se nimesi sen kirsikkakakuksi.

I happened (how did this happen?) to buy some Holst Garn Noble, my five-years-old Beetle just wanted to have certain shades of it and I agreed. She wanted a gardigan. I´m kind of fallen in love with broken seed stitch. As you can see.

Noble was nice yarn after all. I was suspicious, because it felt hardish in my hand, but finally the knit itself became quite light and summerish.

 

 

 

Lopulta lanka oli mukavaa neuloa ja koska se oli kovin keveää ja ohutta, lopputuloskin on oiva kesäneule.

 

*****

 

Sukkiakin on pitänyt. Tässä vaan muistiin itselle. Kahdet Handun Paksukkiksesta. Koppiksen sukissa samaa rikottua helmineuletta. Alla äidin aikanaan virkkaama parisängyn peite. Otin sen käyttöön ja ihastuin.

 

 

P.S. Tänään puikkoiltiin Pukkilan Puikkopäivä. Kiitos kaikille osallisille, olipas mukava päivä!