Archive for the ‘valmiit – finished’ Category

joululahja – christmas present

lauantaina 2. tammikuuta 2016

Nyt, kun joulu on ohi, on blogeissa ahkerasti päivitelty joulun lahjaneule-esittelyjä. Minäkin! Yleensä en paljoa neulo lahjaksi, sillä koskaan ei voi olla varma, pitääkö lahjan saaja omastaan vai sysääkö kaapin perukoille ja haukkuu niin lahjan antajan kuin lahjankin. Uskokaa vaan, näinkin on käynyt.

Nyt tosiaan neuloin yhden lahjan. Se tosin odottaa täällä yhä saajaansa, mutta josko henkilö jonain päivänä sattumalta tulisikin uutta kahvimasiinaani testaamaan, saisi omansa. Tosin voin pitää nämä jemmassa, jos vaikka ei tulekaan. Hihih.

I have knitted this Christmas only one gift. They are here still waiting for a friend, who absolutely needs these. This yarn was hanging around in my car for a long time, because I just didn´t understand the dyeing, but while I started to knit, I knew the point: it´s grey!

The point in these simple warmers is the Indien thumb. It is very simple too, but somehow it fits perfectly!

 

 

Näihin käyttämäni lanka pyöri autoni tuulilasilla jonkin aikaa. Sain sen Titityyn luksusklubista, mutta vyöte on hukkunut – siinä luki jotain ranskaksi. En jotenkin saanut kiinni värjäyksestä, oliko se hyvä vai paha? Lopulta annoin sille tilaisuuden ja ymmärsin, mistä tällaisessa värjäyksessä oli kyse: sehän on yleisilmeeltään harmaa!

Muuten yksinkertaisten käsineiden juju on intialaisessa peukalokiilassa, johon ihastuin talvella. Yksinkertainen sekin on, mutta nerokas, kerrassaan nerokas. Näyttää ilman kättä vähän ruttuiselta, mutta istuu kuin… kuin… kyllä, hanska!

 

 

Nämä lämmittimet näyttivät ensisilmukasta alkaen erään ystävän omilta, varasin ne siis hänelle! Pahoittelen, jos yllätys meni nyt joltakulta pilalle.

 

sukkia, sukkia! – socks, socks!

maanantaina 28. joulukuuta 2015

No, kaikkiahan sukkia neulovat! Pannaan nämä nyt samaan postaukseen kaikki.

Everyone’s knitting socks! But I’ll show them all in same post.

Ensinnä tämmöiset nuolenpääsukat. Tein näitä jo viime kesänä puutarhaneulena. Sitten ne katosivat mystisesti, kunnes ennen joulua löytyi toinen sukka, keskeneräinen jossa olivat puikot kiinni. Muistin toki, että ensimmäinen sukka oli jossain ja malli oli jotensakin “nerokas” (näin se muisti pätkii tai kesä on kesä myös mielessä). En löytänyt valmista sukkaa mistään. Paitsi sitten kun oikeasti aloin siivota. Ja mikä riemu, sukkaparin neulominen ei koskaan ole ollut näin vähästä kiinni!

Usein tuommoinen kaunis värjäys ei oikein pääse oikeuksiinsa, jos sukassa on monimutkainen mallikuvio eikä selkeitä, mutta jujukkaita malleja ole liikaa. Jos oikein innostun, kirjoit(ut)an tästä vielä ohjeen, vaikka ei tuo nyt kovin monimutkainen idea ole.

Lankana on Malabrigon sukkalanka, jonka marinoin huolellisesti erään Titityyn-matkan jälkeen.

This first pair is of Malabrigo Sock and I have started these already last summer at garden. I just did not find them anymore, but I remember they were “genious” (maybe it was the summer, which was genious and super). Anyway I found these and finishing a pair of socks  has never been this quick before. This kind of beautiful dyeings are not working well with complicated patterns, I think we’d need more simplicity.

 

 

 

Toiset sukat ovat raitavärjätystä langasta, amerikkalaisesta Etsy-kaupasta tilaamastani. Kauppaa en kylläkään muista. Langassa on vähän kashmiria ja merinoa ja nylonia, muistaakseni, mutta tärkein idea on näiden sukkien kannanotto. Tytärlaps oli näitä jo nyysimässä, kun ne ovat niin ihanat, mutta enpä raaskinut luovuttaa. Pidän itse ja annan loistaa lahkeensuusta.

Second pair is self-striping beauty I orderd from some American Etsy-store, which I cannot remember and the tag of the yarn is missing. They are very political and first daughter just wanted to crab them from me, but I didn’t let her: I want to use them myself!

 

 

Kolmannet sukat neulasin perussukkana aivan hilloamattomasta tuoreesta sukkalangasta, Hedgehog Fibresin sukkiksesta, joka myös tuli Titityystä. Värjäyksen nimi on Pod ja se vei sydämeni. Ihmettelin, miksi se on niin tuttu ja lämmin läikähteli rinnassa, kun sitä katsoin. No, sehän oli ystäväni maalauksen värit; maalauksen, jonka sain häneltä tohtorilahjaksi, kun olin niin siihen silmäni iskenyt hänen työhuoneellaan.

Third pair is newest, just basic socks of Hedgehog Fibres sock yarn from Titityy and the shade is called Pod. I just loved it and it felt somehow familiar. No doubt, why! My friend already painted them for me!

 

 

aina ei voi onnistua – can´t succeed every time

sunnuntaina 27. joulukuuta 2015

Innostuin neulomaan kuopukselle ihanasta Suri Alpacasta. Ostin muutaman kerän tätä pörröihastusta Lentävästä Lapasesta, joka on nykyään myös Handun virallinen hovijakelija.

Idea oli hyvä, mutta en tiedä, mikä meni lopulta vikaan. Puikkokoko oli merkittävästi pienempi kuin ehdotettu, silti neuloksesta tuli lötkö ja ryhditön. Suunnitelmassani oli virkata pitsejä vähän sinne sun tänne, mutta keveässä neuloksessa virkatut osat olivatkin liian painavia ja alkoivat kiskoa jos johonkin suuntaan. Neuloessa langan ihana keveä pörheys latistui enkä saanut siis sitäkään onnistumaan. Jotain edes paikatakseni kirjailin helmaan vähän väriä. Ja lopulta lapsi väitti, että villatakki kutittaa..

Can’t say, what’s wrong with this gardigan. But something is!

I bought couple of balls of Sandnes lovely Suri Alpaca and wanted to knit something fluffy and nice for my youngest. Somehow the knit was too loose, however I had much smaller needles than succested. I planned to crochet some lace here and there, but the crocheted part was too heavy and started pull the knit. To make something right, I sew some unfortunate ornaments to make some color. And in the end kid told me the knit is itchy. Hmm. Maybe something successfull next time!

Hihat ovat kuulemma kuitenkin kivat.

No ens kerralla sitten nappiin.

Sleeves are nice thou, she said.

 

 

tweedistä – of tweed

sunnuntaina 6. joulukuuta 2015

Terve, vähäiset lukijani, vai vieläkö teitä on?

Sain jonkun hetkellisen mielenhäiriön, kun näin Kerän Jonnan Facebookiin postaamaan kuvan Isagerin Tweed-langoista. Halusin heti itselleni yksinkertaisen pulloverin (mikä ihana retrosana!), jossa olisi vähän rätväkämmät värit. Ja sitten tietenkin tilasin.

Aloin neuloa puseroa. Olin jossain vyötärön korkeudella ylhäältä alkaen, kun sovitin sitä huvikseni Tytärlapselle, joka on kymmenvuotias, mutta noin 155-senttinen. Jotenkin siinä vaiheessa näytti, että tämä sopii paremmin lapselle, joka on tietenkin minua kapeampi. Kuitenkin tuommoinen leveä A-malli näytti A-mallilta hänellä, minulla…  hm… vartalonmyötäisemmältä.

I saw lately Kerä´s Jonnas Facebook-pic of Isagers Tweed Yarn. I knew straight away I needed one pullover of them. I started to knit top down, and I fitted this to my daughter, 10 yrs and 155 cm. Suddenly this looked so much better on her! So I decided to knit a tunic for her.

 

Hihat päätin vasta lopuksi ja lapsen toiveita kuunnellen jätin ne lyhyiksi. Toisaalta olisi voinut jättää vieläkin lyhyemmiksi….

As she wanted, I left sleeves short. I could have actually left them even shorter, as you can see…

 

Nyt olen itse vailla puseroa. No, onhan mitä neuloa!

Now I have a lack of a pullover.

 

 

kirsikkakakku – cherry pie

lauantaina 15. elokuuta 2015

Sorruin taannoin ostamaan Titityystä Holst Garnin Noblea. Koppis valiltsi värit ja oikeastaan langankin. Omaan käteni tämä ohut merino-kashmir -sekoite tuntui kovalta ja jotenkin puuvillaiselta, mutta halusin kuitenkin kokeilla. Varsinkin kun Koppis innostui väreistä.

Neuletakkia siitä sitten tekemään. Edellisen postauksen Dexterin jälkeen mulla oli päällä joku rikotun helmineuleen rakkaus. Totta puhuen se ei vieläkään ole kokonaan mennyt ohi.

Ja tämä siitä tuli. Hihan pituuden valitsi Koppis itse. Ja itse se nimesi sen kirsikkakakuksi.

I happened (how did this happen?) to buy some Holst Garn Noble, my five-years-old Beetle just wanted to have certain shades of it and I agreed. She wanted a gardigan. I´m kind of fallen in love with broken seed stitch. As you can see.

Noble was nice yarn after all. I was suspicious, because it felt hardish in my hand, but finally the knit itself became quite light and summerish.

 

 

 

Lopulta lanka oli mukavaa neuloa ja koska se oli kovin keveää ja ohutta, lopputuloskin on oiva kesäneule.

 

*****

 

Sukkiakin on pitänyt. Tässä vaan muistiin itselle. Kahdet Handun Paksukkiksesta. Koppiksen sukissa samaa rikottua helmineuletta. Alla äidin aikanaan virkkaama parisängyn peite. Otin sen käyttöön ja ihastuin.

 

 

P.S. Tänään puikkoiltiin Pukkilan Puikkopäivä. Kiitos kaikille osallisille, olipas mukava päivä!

 

dexter

maanantaina 20. heinäkuuta 2015

Sain Handuun uutta ihanaa lankaa, jota saa myöhemmin myös verkkokaupasta. Se on nimeltään Ilun Sinkku ja se on yksisäikeinen suloinen merinolanka, metrejä yksi vuoden jokaiselle päivälle, 365 m. sadassa grammassa. Minulle iski pakotus neuloa siitä jotain aivan heti.

Kerän Jonna oli neulonut itselleen ihanaisen Dexterin ja joku siinä viehätti niin, että päätin kerrankin tarttua ohjeeseen – yleensä kun neulon ihan mitä sattuu. Osaan minä ohjeita seurata, mutta kun en millään viitsisi! Niin kävi Dexterissäkin, neuloa hujautin mallineuletta pitkälti yli ohjeiden. Mutta eihän meillä pureta!

I got a new base yarn to Handu, Ilus Single, and later I will have it in stock. It has one meter for every day of the year, 365 meters in 100 grams.

I just had to knit something of it and I decided to knit Dexter, as Jonna of Kerä did! I did not concentrate well enough and this happened: I did continue broken seed stitch about 10 centimeters too far. But no problem! This is now how it is! And buttons are missing.

Sain tänään Tytärlapsen auttamaan, vaikka se onkin vielä ruipelo takkiini. Napit puuttuvat.

 

 

 

 

Takki on uusi lempparini. Keveä, lämmin ja sopiva. Ja ohjetta suosittelen, hyvin kirjoitettu, että ymmärtäisi, jos seuraisi!

*****

 

Ai joo. Saimme häälahjan, koska menimme naimisiin.

Menimme yllättäen 19 vuoden kokeilemisen jälkeen, kesken kesäjuhlien. Ystävien ilmeissä oli näkemistä. Häälahjakin, niinkuin ilmeetkin, on hieno.

 

We had a surprise wedding after 19 ears living together. And we got one present. How cool is this!

 

kevät, kevät! – spring! spring!

maanantaina 11. toukokuuta 2015

Ihan pieni välipäivitys, vaikka kaikkea kivaa onkin tapahtunut.

Mainitaanpa tässä vaikka Lentävän Lapasen järjestämä oman neulekevääni kohokohta, Studio Lapanen. Muutakin mukavaa on mielessä, kuten Iloisen veronmaksajan mielenilmaus käsityöyrittämisen puolesta. Ja tämä huomio Kotivinkissä. On mitä odotella.

We will have an event on August. This is about it. In Finnish magazine.

 

 

Yksi tosi nasta juttu oli, että sain naapurin lampaista keritystä villasta kehruuttamani langat. Erityisen ekologiset ja robustit. Nappasin puikoille suoraan kuormasta ja ah, tykkään!

I ordered from nearest spinnery some Finnsheep yarn, and the flock has been flocking in my neighbourhood. I picked up some straight from box, when they arrived. And I like, like! These socks I saw in Facebook group of Finnish sock knitters, and I just wanted to understand (without a pattern) how they were made. Now I almost know, only the pink part should have been wider than white. But no problem!

 

Malli taas oli toinen juttu. Näin Facebookin sukkaryhmässä näitä balleriinasukkia ja aivoissani naksahti, piti kokeilla ihan ilman ohjeita, kuinka ne tehdään. En mä ihan loppuun asti miettinyt, pinkki osahan pitää olla valkeaa leveämpi jalkaterässä. Mutta lapselle meni täydestä. Lanka on siis ihana PukkIlu suoraan Suomen Pukkilasta. Sitä on tulossa puotiin myöhemmin lisää.

aina ei vaan ehi! – when finally in final?

perjantaina 13. maaliskuuta 2015

 

 

Eihän tää nyt mikään Strömsöö ole!

Oikeat työni ovat kierrättäneet minua ympäri maata ja Eurooppaakin niin taajaan, että bloggaaminen on harventunut hävettävän harvaksi. Mutta hei, kyllä täällä neulotaan! Jonain päivänä tulee varmaan valmistakin…

I have been travelling there and there around Finland and even Europe, because of my real work, that blogging has been shamely rare. But! I knit anyway! Some day I will have something finsihed…

…sillä…

…because…

Keittiön pöydällä lojuu Joji Bocatellin Downtown line -huivin raakile, Toshin Light Merinosta:

On the kitchen table I have Joji Bocatelli´s Downton line -shawl, in the beginning, of  Tosh Light Merino:

(olkaa kuin ette huomaisikaan leivänmuruja, suolapurkkia, kannua, ruttuista liinaa…)

(pretend you are not seeing all the mess…)

 

Haitarin päällä asuu Veera Välimäen Laneway-mekko, josta on joulusta saakka puuttunut vain toinen hiha. Handun kashmirsukkalangasta:

On the accordion lives Veera Välimäki´s Laneway-dress, which has been missing only another sleeve, from christmas. It´s Handu Cashmere Sock Yarn:

 

 

Ikkunalaudalla majaa pitää kasa huolittelemattomia sukkia, niitä on siinä ainakin 8 paria:

By the window I have a bunch of socks, at least 8 pairs, waiting to be blocked:

 

 

 

Lisäksi vielä kylppärissä pingotusta odottaa toinen Joji Locatellin huivi, Imagine When. Sen neuloin hyvin marinoituneesta Wollmeisen huivilangasta.

And in addition there´s another Joji Locatelli´s shawl, called Imagine When, in bathroom, waiting to be blocked. It´s of Wollmeise lace yarn.

 

On tässä muutakin, mutta en jaksa ryhtyä tonkimaan koreja ja pussukoita. Aina ei vain ehdi!

I think I have some other finished or almost finished somewhere, but… not now! Just have no time!

 

 

 

 

Joulun rauhaa kaikille – Christmas Peace, everyone!

keskiviikkona 24. joulukuuta 2014

 

Joulun aika saa ja minä saan vähän aikaa!

Olen kyllä koko syksyn harrastanut kaikenlaisten juttujen neulomista, mutta pimeässä valokuvaaminen ei ole suosikkipuuhaa, blää! Nyt kuitenkin rohkaistuin kuvaamaan Tytärlapselle valmistuneet kirjoneulesukat. Niiden väri-ilottelu kestää kyllä pimeämmätkin kuvat!

Oikeasti aloitin nämä sukat itsekkäästi itselleni, mutta Tyttären (9 v.) jalka on samankokoinen kuin omani (39), joten nämä vaihtoivat omistajaa valmistuttuaan, lähinnä varren pituuden perusteella. Lanka on Schoppelin Zauberballia. Malli keksitty neuloessa.

I have been knitting during autumn, but photographing in Finnish winter darkness seems to be impossible. Today in the middle of Christmas secrets, I decided to photograpy Daughters (9 yrs) new fair-isle-socks. Yarn is Zauberball and the pattern is just invented while knitted.

 

 

 

 

 

 

* * * *

Näiden, meidän perheen joulukuvien myötä, toivotan teille kaikille ihanaa joulun aikaa!

With these photos of out this years family album, I wish you all lovely Christmas Time!

 

alkusyksyä – early fall #2

maanantaina 22. syyskuuta 2014

Tässä postauksessa ei ole uutta kuin kuvat. Tietenkin Koppis, pikku puutarhuri, tarvitsi omansa, syyslirpakkeen, kuten edellisessä postauksessa isosiskolla. En kuitenkaan uskaltanut kellottaa alaspäin neuloessani yhtä paljoa: sellainen västäräkki tuo lapsonen on, että johonkin ne repäisisi, helmat.

Langan laatukin on eri, Uncommon Threadin Merino Silk Fingering. Titsystä – niinkuin lapseni alkoivat Titityytä kutsua – taas.

This post has no new content, check out the post before this. Except the yarn, which is now Uncommon Threads Merino Silk Fingering from Titityy, Jyväskylä. And I did not knit as wide sleeves as in big sisters one, because she´s quite vivid and would have ripped them somewhere anyway. Moms little gardener!

 

 

 

 

P.S. Handussa on tekeillä kaikkea jännää. Kaksi kerhoakin on jo startannut, ainakin yksi on vielä tulossa. Kannattaa pysytellä kanavalla.