Archive for the ‘valmiit – finished’ Category

Yhdessä, yhdessä!

tiistaina 25. helmikuuta 2014

En mä paljoa ehdi laakereillani lepäillä. Siitä pitää huolen tämä kotisirkus ja freelancerius, kun pitkä ja onnellinen rahoituskausi oikeissa töissä päättyi. Nyt mennään työ ja päivä kerrallaan, euro kerrallaan. Ja silmukka kerrallaan.

Sukkahulluus.
Nyt, kun ei ole ehtinyt isompia neuleita aloitella, niin sukkahulluus on tilalla. Se alkoi vaivihkaa tapahtumaketjuna:
äitini sisar aloitti äitini henkilökohtaisena avustajana ja vein aloitusviikolla hänelle kiitollisuudesta ison kasan sukkalankoja viihdykkeeksi. Neuleihmisiä.
Kävin ostamassa ne Porvoon Tekstiiliteollisuuden liikkeestä ja siellä olikin Sandnesin Sisusta sopivasti hurja lankavalmistajanvaihtoale. Ostin siis Sisua säkillisen. Kun katselin niitä Sisuja sitten tätini handuissa, iski kateus. Haluan kanssa noita! Ja olihan se sitten pistäydyttävä alella, pariinkin otteeseeen.

Ensin neuloin pitkät polvisukat Koppikselle. Niistä ei ole kuvaa, mutta ovat kovassa käytössä jo.

Sitten. Tuo Ladakuski ei ole mikään pekka perusinsinööri, enemmänkin vähän pimee. Se on semmoinen kreisisukkamies.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihmettelen muutenkin miesihmisten innostusta synkkiin sinisiin ja vihreisiin, mustiin. Joskus joku värikin vois olla ihan paikallaan, eikä punainen ole tyttöjen väri.

Sitten vielä muistin sisarentyttären synttärit. Mitäpä tietenkään köyhä ensimmäisen vuoden muotoilijaopiskelija enemmän kaipaisi, kuin villasukkia? (Ei varmaan rahaa eikä suklaatakaan?) No eipä mitään! Laitoin kuitenkin päärynäjäätelövärit.

 

 

Ja lisää on tulossa.

 

 

* * * *

 

Nyt meinaa mennä välineurheilun puolelle, mutta tilasin itselleni tuollaiset viileet hiilikuitupuikot, muutamaa kokoa heti kärkeen.

Olin aluksi innoissani, kun ne olivat niin sileät ja jotenkin tosi jämäkät, kaikkien bambuisten ja koivuisten jälkeen. Mutta näiden ongelma on paino ja liukkaus: halusin aikoinani metallipuikoista eroon, näissä on sama ongelma. Eivät nämä hukkaan mene. Mutta ei joka neuleeseen.

Palatkaamme bambuun.

* * * *

 

Suunnittelen tulevaa. Handuun on tulossa jotain hauskaa, uutta. Halusin keksiä jotain kivaa ja yhteisöllistä, ei pelkästään yksin nyhrättävää, mutta kun tää Handu on täällä kaukana. Nyt se tulee:

Handun perinnekirjoneulesukkakerho tulee myyntiin ensi maanantaina.

Kerhossa lähetetään kaksi pakettia:

1) Loistavat niityt; uusi, ennennäkemätön yllätyssukkaohje + 450 gr. sukkalankaa. Maaliskuun lopussa.

2) Onnellinen apila; ennennäkemätön yllätyssukkaohje + 200 gr. sukkalankaa. Huhtikuun lopussa.

Ohjeet suunnittelee kirjoneulespesialisti ja ne ovat nk. perinnemalleja, mutta uusin kiertein ja voltein.

Värivaihtoehtoina: Elämän keveys tai Harmaana loistava arki

Molemmista sukista järjestetään KAL (yhteisneulonta) Fesessä ja Ravelryssä.

Paketteja on myynnissä rajoitettu määrä. Nyt tarkkana!

Oma pääpainopisteeni sijoitan tuonne KALiin. Yhdessä, ystävät, yhdessä!

* * * *

Ja seuraavaksi vielä sitten jotain ihan muuta.

Ensi kerralla tätä.

nappisilmät – button eyes

lauantaina 25. tammikuuta 2014

Ensin se oli vain huvittava ajatus. Sitten se oli lankojenhankkimispakko. Smartia lähilankakaupasta.

Sitten ne olivat oikeastaan vain mustavalkoiset lapaset.

First they were actually only a funny idea. Then they were a need for yarn. Sandnes Smart from nearest yarn shop.

Then they were a pair of black and white mittens, until…

 

 

 

Kunnes niistä tuli…

 

 

 

… nappisilmäiset, pehmeätassuiset,  lämpimät ystävät.

… button eyed, earm friend with soft paws.

 

 

 

JEEEEE!!!!

keskiviikkona 15. tammikuuta 2014

Kyllä mä myönnän, että myös tämä piti kiireisenä vielä joitain viikkoja sitten.

Mutta ylpeänä esittelemme:

 

 

Ja mikä parasta, sen voi jo ennakkotilata Handusta, jos haluaa sen uunituoreena kouraansa. Painosta opuksemme olisi tulossa suunnilleen kuun viimeisenä päivänä ja Handuun se tulee välikäsittä. Ja täältä oitis luoksenne. Suunnittelemme myös julkkareita. Pysykää taajuudella!

Our second book wil be published soon. It is availabile only in Finnish, I´m sorry.

viides! – fifth!

keskiviikkona 1. tammikuuta 2014

Joululoman viides valmistunut! Mutta valitettavan epäonninen.

Kun Twist Collective julkaisi Mari Muinosen Sylvin ohjeen, tajuntani räjähti. Se oli vaan yksinkertaisesti hienoin, mitä olin ehkä ikinä nähnyt. Halusin itselleni sellaisen heti.Ja neuloinkin yhden!  Siitä vaan tuli liian suuri: lanka oli liian raskas ja paksu, takahelma roikkui liian alhaalla, koska takakappaleen upea kuvio tuli niin raskaaksi. Lisäksi neuloin suurimman koon, vaikka lanka oli paksumpi kuin ohjeessa. Jotenkin ajatukseni sekoili.

When Twist collective published Mari Muinonen’s Sylvi, I was amazed! It was maybe the greatest pattern I´d ever seen! I wanted to have one immediately and I did knit one too. Unluckily the yarn was too heavy and the back pattern was too heavy and hanging too low.

Couple years ago I decided to give a new try. I orded The Yarn from Canada and thought to success. But it is too heavy and big again. I just cannot cope with written patterns! I need to knit as I like to!

Pari vuotta sitten päätin yrittää uudelleen. Tilasin toverin kanssa isosta maailmasta juuri tuota ohjeen lankaa ja ajattelin, että teen nyt pienemmän. Mittailin muka tiheyksiä ja kaikkea. Huomasin jossain hartioilla, että hittolainen, liian iso oli tulossa jälleen. Hautasin. Kaivoin esille nyt.

En ymmärrä. Ohje on upea, mutta en vain ole saanut sitä toimimaan. Lanka on taas liian raskas, takahelma taas roikkuu merkittävästi alempana. Leveys on ihan järjetön, kaksi minua mahtuisi sisälle. Hartioilta kiskoo ja vetää, koska helma on niin painava. Ei istu. Ei tunnu hyvältä. Lankaa meni kuitenkin juuri sen verran kuin ohjeessa ilmoitettiin, ettei tämä nyt kuitenkaan paljon raskaampi ole kuin oli suunniteltu.

 

 

Silti olen sitä mieltä, että Sylvi on ehkä hienoin ikinä. Minä vaan en osaa neuloa ohjeista. MOT.

mainospipo? – ad hat?

tiistaina 31. joulukuuta 2013

Neljäs joululoman urakointineule, jippii!

Aloitin tämän joulukuun alussa, kun olin kiertelemässä Kainuuta ristiin rastiin ja lauloin ihmisille joka ilta. Yleensä tuommoinen homma on sen verran rasittavaa, että aivot olivat vapaa-aikoina pitkälti narikassa ja neuloin tätä ihan ilman suunnitelmaa. Lanka kylläkin on uusi lemmikkini, Rowanin Fine Tweed, jota tulette täällä kyllä näkemään jatkossakin. Mukana on myös perjantai-illan väri Tissington, tuo oranssi.

 

This is fourth of my UFO’s finished in this Christmas. I just started to knit without plan at tour in Kainuu. Yarn is Rowan Fine Tweed, my new favorite! Love the shades!

(This hat got immediately a name, Tampon hat. You can use your imagination….)

 

 

Pipo sai tietenkin heti nimen tamponipipo. Kukin käyttäköön mielikuvitustaan.

 

Vallan mahtavaa uudenvuodenjuhlintaa kaikille! Sen kunniaksi Handusta saa alennusta 10% koodilla happynewyear. Koko tämän loppuvuoden. (Ja tämä oli maksettu mainos).

Happy New Year eve everyone! To celebrate you get 10 percent off everyting in Handu, the rest of the year. Use coupon code happynewyear.

kolmas uunista ulos! – third out!

sunnuntaina 29. joulukuuta 2013

Raivokasta neulomista. Kolmas ulkona.

Seuraavaan menee sitten pari päivää, vaikka olisin kuinka raivokas. Siitä puuttuu enemmän.

Mutta tämä oli hihoja vailla, Tytärlapsen villis. Halusin tästä puolestaan aika istuvan, tytölle sopii tuollainen malli, harteikas ja pitkänhuiskea kun on. Lanka on Dropsin Lima, nimestään huolimatta oikein kiva peruslanka.

 

Kuvista ei oikein huomaa, mutta tein tuollaisen kainalosta kulmittain istutetun hihan, sille on varmaan oikeasti nimikin, mutta en vain tiedä sitä! Jos joku tietää, voin ottaa tiedon vastaan.

This is third of my Christamas tasks. This is quite basic pullover for Kid. This time I needed quite fit and firm garment to be used with dresses. And this suits her well, she´s tall and beautifully wide shouldered. Yarn is Drops Lima, not a bad basic sweater yarn.

 

painajainen – nightmare

lauantaina 28. joulukuuta 2013

Joulun valmiiksineulontaurakka jatkuu:

Mikä painajainen!

Koko perhe ottamassa kuvia yhden itäsuomalaisen rotuvalion rotukoivista.

Ensin itse peilin kautta, sitten Ladakuski huonolla menestyksellä: kuinka tuo mies saikin jalkani näyttämään mahtavilta kuvissa, aivan kerta kaikkiaan norsun löntystimiltä. (Ja mitä se kertoo tuosta miehestä ja sen naismausta?).

Kun tuommoiset raitaiset, paksut villapöksyt eivät alunperinkään ole mikään hoikentava asuste. Hmpfh. Lopuksi vielä Tytärlaps yritti – menestys oli parempi, mutta kuvassa näkyi myös kaikenlaista roinaa, sotkua ja systeemiä. Ja vielä Koppis työntymässä linssiluteena joka kuvaan. Apua!

Saatte siis nähdä kavalkadin karmeimpia otoksia, mutta josko tästä asia tulisi selväksi. Kyseessä ovat sitten vastapainoksi maailman ihanimmat housut ja aion käyttää näitä lopputalven joka jumalan päivä!

Pari talvea sitten ostin Sjödenin verkkokaupasta kashmirsekoitteiset raitatrikoot ja pidin niitä silloin niin paljon, että ihmiset ehkä ajattelivat ettei mulla muita housuja olekaan. Siksi aloitin nämä. Ja vasta nyt valmistuivat.

I have finished second Christmas-project. I mean I have started these leggings two winters ago and finished them now. Couple winters ago I also orded a pair of striped cashmere-wool mix leggings from Sjodens webshop and I simply loved them and used them every day. I was afraid people think I have no other pants… then I started these of Handmaiden Casbah, cashmere sock yarn.

But the nightmare part was the photoshooting. My legs are absolutely gorgeus, as you can see… hmpfh. And all persons in my family wanted to take part. Basically I tried to use mirror, but it did not work too well. Then he tried without sucees (huge thighs!). And then eight-year-old tried. Little better. And four-year-old all the time trying to get into a photo. Here you can see all tries.

 

 

Lanka on Handmaiden Casbahia, kashmirsekoitesukkalankaa, jonka laatuun olen ollut aika tyytyväinen näinkin pehmeäksi langaksi. Odotan tulevaa kuitenkin nypynpoistaja tanassa.

Kuvista…jaloista… noh, jalat… itäsuomalaiset rotusääret! Reisistä puhumattakaan!

jouluhommia – christmas things

perjantaina 27. joulukuuta 2013

Ennen joulua olin monta viikkoa töissä, siis mun oikeissa töissä, vapaapäivättä. Näin lapsiani aamulla, kun ne heräsivät töihin lähtiessäni ja illalla ehdin juuri nukkumaanmenohommiin. Vaikka kai se freelancerille on hyvä, että töitä on paiskittavaksi asti.

Sanoin koko ajan, että en halua lomalla tehdä mitään muuta kuin neuloa. Keskeneräsiä nimittäin on ollut useita, jo kesällä tai keväällä aloitettuja. Jopa viime talven peruja. Nyt ne on kaikki saatava loppuun!

Tuorein seisoja oli Koppikselle aloitettu keltainen lehtitakki. Siinä ideana oli neuloa takki, joka kasvaa lapsen mukana: riittävästi leveyttä ja riittävästi löpsähdysvaraa. Lanka on nimittäin Wollmeisen DK, eikä minulla ole siitä ja sen kestävyydestä (sic!) mitkään korkeat ennakko-odotukset. Lanka oli kuitenkin kiva neulottava ja lapsi tykkää. Ei nimittäin kutita tätä meidän perheen villahienohelmaa. Isosisarensa pitää vaikka pässinpökkimää, mutta Koppis on toista maata.

 

 

We have black Christmas here – no snow.

Before Christmas I was working weeks without a day off and all I wanted when the holidays started was knitting. I have had several knits waiting for time to be knitted! One of these is this Beetle’s leaf-gardigan of Wollmeise DK. I have no expectations this yarn to keep firm form. But that’s why I knitted quite wide body part, maybe this will grow while the kid does!

 

 

 

 

 

 

* * * * *

 

Neulomisen lisäksi toinenkin harrastukseni on joulun pimeydessä saanut aikaa ja videotykki on laulanut laatuleffan toisensa perään. Jotain iloa tästä huonosta säästäkin, ei ole mitään syytä pakottaa itseään tai lapsiaan ulkoilemaan räntäsateeseen! Onneksi on yöpuvut, tryffelit, neuleet, ystävät ja tämä maailman paras ryhmä täällä meidän sohvalla!

Hyvää hämäränhyssyä, ystävät!

 

 

rhythm is everything #2

sunnuntaina 17. marraskuuta 2013

Ulkona tuulee vimmatusti. Eino on hurjalla päällä!

Lähdimme likkain kanssa pihahommiin myrskyä uhmaten ja samalla houkuttelin lapsen sukkamalliksi.
Kuka meistä syysauringossa mitäkin; tytöt siivosivat leikkimökkiä ja minä…

I was not afraid of wind and storm today and left out with my kids, just to enjoy sunshine and windy freshness. Kids were cleaning up the playhouse, and I was….

Muistatteko, kun väitin, että rytmissä on kaikki. Olen tehnyt raitakokeilujani nyt lisää. Yhäkin: rhythm is everything, niin musiikissa kuin elämässäkin. Viime kokeilussa oli kaksi lankaa, joista toinen monivärinen, käsinvärjätty.  Nämä ovat toinen kokeilu, nyt kolmella värillä, Handua ja Wollmeisea. Aurinko paistoi kuvaushetkellä värit puhki, mutta mieluummin liikaa valoa, tähän vuodenaikaan, mikäli sellainen hetki sattuu!

I also made the 8-year-old one to pose with couple of socks. You remember, how I claim “rhythm is everything” as much in life as in music. And stripes. This sample pair is with three colors, Wollmeise and Handu leftovers. I was trying to find out, how increasing stripes are working threesome.

 

Sain valtavan inspiraation KnitPicksin karkkivärisestä Chromasta, jota etsin kissain ja koirain kanssa Euroopasta ja lopulta tilasin täältä. Aluksi kiukutti, kun värit yhtyivät (minähän en pura!) heti sukansuussa, mutta kas!: nehän yhtyivät sitten toisessakin. Näistä siis tuli kuin tulikin pari!

Now we are talking about yarn! This is KnitPicks’ Chroma, in Lollipop shade. I almost got mad, because of the same shades finding each others in ankle. But when it happened again on the other sock I realized them to be pairs!

 

 

* * * * *

Vanha talo tarjoaa aarteita myös lapsille. Vaikka se ei enää toimikaan, ainahan voi leikkiä, että se toimii!

 

 

 

ipopipopipopopopipopoipolollipop

lauantaina 2. marraskuuta 2013

Sain kuningasajatuksen hankkia styroksipäitä ja neuloa jokaiseen päähän Handun eri langasta samanlaisen pipon. Kyllä!

Olen menossa lankoineni ensimmäistä kertaa isommille messuille ja ajattelin, että jostainhan se on saatava käsitystä, millainen jälki kussakin langassa on. Nyt olen neulonut jo neljä. Koska styrokspäitä ei vielä ole, oli hankittava malli. Mallipoika ei ollut kovin innokas, mutta suostui kuitenkin, koska on jo ominut ruskean itselleen. Se onkin prototyyppi, neulottu langasta, jota ei normaalisti ole mulla valikoimissa, löyhäkierteisestä 100% Merino Sportista. Ilmeisesti tää on siis tarpeeksi hipsteri ja lötkö, koska kelpasi; peittää niskasta isommankin nutturan.

Pipon malli on ihan täysin piposta vedetty, muttei kylläkään omaa keksintöäni. Ostin pari talvea sitten saksalaisesta ekokaupasta tällä mallilla tehdyn, mutta teollisesti neulotun. Se oli ihana, kunnes pesin sen koneessa…

 I have been knitting some hats. The idea is to have some plastic heads to wear these in my first big crafts market in Helsinki in December. I hope customers to get the feeling of the yarn and how it feel knitted. The pattern is my own, but not originally my idea: I bought one this kind of, but machine knitted in Germany, Eco Market,  couple of years ago. It was perfect until I accidentally machine washed it… In first pic is one Odds&Sods-yarn, next is Merino DK, third is my favorite Thick Sock Yarn and last is ecological and near grown Texilu.

 

Toinen on Handun 100% merino DK:sta. Mallille liian pieni, mutta myhäilyn kera sain sen vetämään senkin päähänsä. Koppikselle se olisi täydellinen, mutta tyttöä on melko vaikea houkutella kuviin.

 

Yksi on neulottu Handun Paksukkiksesta, siitä pidän itse eniten.

 

Ja viimeisenä matskultaan suloisin, lähilangastani Texilusta neulottu yksilö. Ehkä kutittaa, ehkä ei.

 

En ole paljoa elämästäni täällä paljastanut, mutta sanottakoon, että tuo on se toinen aikuinen, joka tässä talossa asuu.

 

* * * * *

Muutenkin tapahtuu, niin elämässä kuin neulerintamallakin. Eilen saattelin armaan isäni viimeiselle leposijalleen ja isän tuonilmaisiin lähtö ottaa koville. Toisaalta loppuviikosta sain viimeisetkin kuvat Neulekirja kakkoseen (Neuleita lapsille, julkaistaan tammikuussa) ladatuksi taittajalle. Sinne ja tänne tämä elämä vie.

*

 

*

Paistakoon aurinko kirkkaasti,
tuulkoon tuuli, sade langetkoon,
kasvakoon ruoho ja lakastukoon.

Kallion tumma juova pysyy.

Kun sitä katsoo
aamu aamun jälkeen, tietää:
kaikki on hyvin.

Menkööt ystävät,
kadotkoon, minkä kerran omistin.
Tuhkaksi muuttukoon sekin,
mitä minuksi kutsutaan.

Kallion tumma juova pysyy.

- Kaarina Korhonen

*

*