Archive for the ‘valmiit – finished’ Category

Find my…

perjantaina 11. elokuuta 2017

On neulottu, on. Todellakin!

Find your…. from Ilu Handusta on Vimeo.

Ilun markettilankatesti, hyppää mukaan!

lauantaina 27. toukokuuta 2017

Untitled from Ilu Handusta on Vimeo.

Sukkajuttujen jatkojuttuja

maanantaina 22. toukokuuta 2017

Sukkajuttujen jatkojuttuja. from Ilu Handusta on Vimeo.

P.S. Huomasin jossain vaiheessa, että video vaikutti mainokselta, mutta ei, ihan rehellisesti testaan tuotetta oma-aloitteisesti. Ei mitään blogiyhteistyötä!

!

Jatko-osa

keskiviikkona 17. toukokuuta 2017

Untitled from Ilu Handusta on Vimeo.

breathing space

perjantaina 20. tammikuuta 2017

Neuloin itselleni viime kesänä Breathing Spacen, Veera Välimäen hittipuseron, joka onkin ollut suosikkikotineuleeni. Kotineule siksi, että se on vähän liian väljä ja metsänvihreä. Juuri kuin hyggeilyyn tehty!

Mieleeni jäi ajatus muokata mallia tyttärelle vähän katu-uskottavammaksi. Tarjosin langaksi Hedgehog Fibresin sukkalankaa, jota olin marinoinut jostain syystä monta väriä. Ja tytär valitsi. Itse ajattelin, että valitsipa liian söpöisät, mutta taisi tyttö tietää! Langasta en niin hirveästi itse pidä, se halkeilee puikoilla ja vaikka lopputulos onkin hyvin pehmeä, kaipaisin lankaan vähän napakkuutta.

Muokkasin mallia vähän, tein kapeamman ja jätin lyhyeksi. Värit järjestin vähän sattumanvaraisesti ja ohjeesta poiketen värejä on kahden sijasta kolme.

Parhaimmillaan pusero nyt onkin vähän pidemmän paidan tai topin kanssa, mutta kuviin sattunut sushi-teepaita sopi väreihin niin hyvin, että käskin jättää sen. Breathing Space on nerokas  malli, jonka pitää mielenkiintoa yllä melkein koko ajan: vain hihojen neulominen tuotti vaikeuksia ja niihin menikin pisimmästi aikaa. Mutta se on mun ongelma.

As you might remember, I knitted Veera Välimäki’s hit, Breathing Space last summer, for myself. It became little too wide, but I have been wrapping to it at home every now and then. I had already then an idea to adabt the pattern little more teeny, and here it is. I gave her a bunch of Hedgehog Fibres’ Sock Yarn and she had to choose shades. Se did. I thought they were too sweety, but now I know better: she knew what she was doing!

I just knitted this shorter and did not increase as much as in pattern. She likes it!

 

 

 

 

P.S. Kuukauden päästä alkaa Handulassa ihan uudenlainen vipinä: meille tulee vauva! Pieni ja ihana koiranpentu, shiba rodultaan ja Jippo nimeltään. Kuulette varmasti lisää.

P.P.S. Handu saatiin auki. Ihan mahtavaa! Tervetuloa!

P.P.S. Katsokaa, mikä hänestä on kasvanut! Pakahdun!

P.S. In four weeks we’ll have little more action in the house: we’ll have a puppy! Shiba-puppy! You’ll defenately hear more about it.

P.P.S. We got Handu open again, wohoo! Welcome!

P.P.P.S. Look who she is!

 

 

 

joulunpyhien kauneus – beauty of christmas holidays

tiistaina 27. joulukuuta 2016

Kaikesta hankauksesta huolimatta päätin pitää kunnolla joululomaa. Koko lasten koulun vapaiden ajan – ei ole tavallista, että malttaisin.

Päätin neuloa ja katsella elokuvia, nauttia perheen seurasta ja siemailla Tokajia ihan rauhassa. Jouluaattona neulasin viime hetkellä pukin konttiin Tyttärelle lapaset, ihan mustat, joita toivoi. Neuloin niihin intialaisen peukalokiilan, joka minusta istuu parhaiten ja on hauska neuloa. Yritin saada lapsen haluamaan jotain pientä kirjailua niihin, mutta lapsen ikä saneli vaatimukset: mustaa sen olla piti.

Koska neulominen sujui sutjakkaasti, Katian Concept 30 (30% kashmiria!) -lanka oli ihanaa ja olin varannut sitä yllin kyllin Lentävässä Lapasessa käydessäni, päätin äkistyksissäni neuloa sitten toisetkin, joihin saisin kirjailla mitä mieleni tekisi. (Kirjailulankana mulla oli Pirkanmaan kotityön ohut Pirkka). Ja nämä niistä sitten tuli. Itse tykkään kovasti. Myös lapsesta.

I decided to have a long, lovely Christmas holidays, more than two weeks as kids has school out. I decided to knit, watch movies and enjoy my family througout.

On Christmas eve I decided to knit a pair of all black mittens for my Daughter, she wanted a pair. She’s too teenager to wear any ornaments or emroidery, which I of course succested. Because I had this lovely yarn (Katia Concept 30) enough for another pair, I knitted another pair for myself just to have something to embroider. And this is how it became. Just for me!

 

 

 

 

dexter #2

perjantaina 23. syyskuuta 2016

Viime aikain lempineuleeni on ollut Isabel Kraemerin Dexter, jonka neuloin vuosi takaperin kesällä. Jotenkin se on vaan simppeli, helppo ja vähän tyylikäs.

Halusin tossa vähän aikaa sitten neuloa jotain ihanasta Handun Helmestä, kotimaisesta unelmanpehmeästä luomukaritsanvillasta, jota hyllyssäni on aika kasa. (Jostain syystä ihmiset ei ole keksineet, että tää lanka on ihan syypper!!). Heti tuli Dexter mieleen. Unelmainen, hattarainen, höttyräinen Dexter!

(Männäpäivänä sattui työhuoneelleni pahaa-aavistamaton ja vähän kaino toveri, joka joutui mallinhommiin. Siksi kuvat ovat jännästi rajattuja. Kuvissa neule on myös suoraan puikoilta puonnu, ei siis kasteltu, höyrytetty, viimeistelty).

 

Dexter of Ilu´s Single has been my favorite garment since summer 2015. I just love the simplicity and classical style. I had some organic baby sheep yarn, Handu’s Helmi, on my shelf. (I just happen to have it quite a lot, because customers have not understood how lovely yarn it is!). Now this is the Dexter number 2!

Yesterday she popped by in my workshop, and I made her to pose for me…

 

 

 

 

Koska en ole yhtään valkoinen ihminen, tämä menee vielä pataan. Veikkaan, että värjään sen tummankeltaiseksi, mutta näette sitten ens kerralla.

Because I´m not at all a white person, I think this will dive into my dyeing pot… maybe it will turn dark yellow, but you’ll see!

 

kuvaus lähti lapasesta – photos from lapanen

maanantaina 20. kesäkuuta 2016

 

En tiedä, mistä se tuli, mutta huvitti kamalasti kokeilla Atelier Alfan 3 in 1 -ohjetta. Se varmaan alkoi kiinnostuksesta Tiinan omaa kohtaan. Ja sitten tämän Tiinan oli varmaan niitti lankalaatikon kanteen.

Tässä mallissa on paljon kaikkea nokkelaa ja huomasinpa senkin, että olen omassa ohjeessani nimeltä Solido käyttänyt täsmälleen samaa tekniikkaa ja ideaa. Langaksi nappasin hyllystä – mitäpä muutakaan – kuin Ilun Sinkkua. Ohje oli todella selkeä ja tämmöinen neulehepreasokeakin sai hyvin tolkun, mitä olisi tehtävä. Koko ajan oli jotain kivaa näperrettävää tehtävänä ja suoran vartalo-osan tylsä osuus oli tosi lyhyt. Heti helmakerrosten jälkeen alkoi pääntien rakentaminen ja siinä se sitten melkein olikin. Samoin hihoissa oli vähän muutakin kuin tylsää suoraa. Tein sellaisen pikkuisen modauksen, että en neulonut päällikerrosta raidalliseksi vaan alimman. En ole niin raitaneuleiden ystävä, mutta raidat toivat hauskuutta kokonaisuuteen.

Näin se sitten valmistui, aika reippaanlaisesti.

Tänään käväsin lempikaupassani Lentävässä Lapasessa, joka on muuten handulaisten superhyberkybervirallinen ykkös- ja lähijakelija. Sinne siis! Sain kaffetta ja seuraa, lisäksi kuvausapua ensimmäistä kertaa kävelyllä käyneelle uudelle puserolleni. Kuvat siis otti Lapasen Taina. Yleensä en mene itse kuviin, mutta näettepä nyt tämänkin ihmeen.

I was quite inspired of two versions of 3 in 1 (Atelier Alfa) my knitting friends had knitted. First Tiina’s own. And then other Tiina’s! I just crabbed some Ilus Single from my shelf. It was a perfect choise for this pullover! And I started. This pattern was well written and even me, patternblind person, understood what to do. And it was fun. There was not too much dull parts to knit ”k only”.

Today I visited my favoriten LYS, Lentävä Lapanen, and Taina helped me to photoshoot. This time I am in the pics myself, which is not often.

 

 

Löysin hengenheimolaisenkin! Päättömällä kaverillani oli yllään samasta langasta mutkiteltua Veera Välimäkeä ja Janina Kalliota.

I found a soulmate! My new headless friend wore Veera Välimäki’s and Janina Kallio’s designs of same yarn!

 

 

Paikallaan on vaikeaa…

It´s hard to stand still…

 

 

No niinpä tietysti, aurinko heräsi ja tämä joutui sitten jäähylle. Toivottavasti pysyy syksyyn saakka!

 

P.S. Pukkilan puikkopäivä on varasijojaan myöten täys. Pahoitteluni, ensi vuosi tulee taas yllättävän pian!

 

noa simplex

keskiviikkona 20. huhtikuuta 2016

Sorruin ostamaan Koppikselle kauniin villatakin jokunen kuukausi sitten, NoaNoan mallistosta. Siinä oli hauska kaarrokeratkaisu ja se jäi kummittelemaan mieleeni.

Toisaalla samaan aikaan: Tytär (10) oli kasvanut mekon päälle vedettävistä lämmikkeistään ulos.
(Minusta on kätevää tuollaisilla kasvavilla varsoilla sellainen, että hihattoman ja lyhythihaisen mekon käyttöikää voi pidentää vetämällä sellaisen päälle ohuen,  lyhyen ja niukkalinjaisen villapuseron. Meillä sellainen on saanut kutsumanimen räpäle. Varsinkin esikoiseni on ihan mielistynyt tällaiseen pukeutumismalliin.)

Sitten siihen oli tietysti ryhdyttävä. Ja tämä siitä tuli. Ja tyttö se vaan kasvaa! Nyt se hätyyttelee jo 156 senttiä!

My lovely Daughter (10 yers) gets taller and taller. 155 cm already! And all thin and nice pullovers has got too small. I find very clever to lengthen a season of sleeveless dresses by wearing short, thin but warm pullovers on girls. So does specially this eldest of mine.

I just needed to start knitting then. I had bought a cool lace gardigan for the youngest one from NoaNoa and there was a beautiful yoke. I had that in my mind and I just knitted. And this is how it appeared.

 

 

Muistini mukaan lanka on Toshin Merino Lightia, mutta ihan yhtä hyvin se saattaa olla Ilun Sinkkua.

Ai niin, ja kuvissa Tytär on käynyt kannattamassa luokkansa sählyjoukkuetta, siitä erikoinen makeup.

I think this is Tosh Merino Light, but it might be Ilu’s Single as well. And yes, she had been watching a floorball game of her classmates, that’s why the odd makeup.

 

 

 

 

 

la bella italia!

tiistaina 19. huhtikuuta 2016

Heippa jälleen, ihanaiset lukijani, jos teitä vielä on!?

Kävin Lentävän Lapasen opintomatkalla pohjoisitalialaisia neuleskenejä tsekkaamassa. Maisemat olivat huikeat sekä ruoka, viini ja seura hyvää.

I visited Northern Italy with Flying Mitten staff and friends, to see how knitting is doing in Italy. Landscapes were stunning, food and wine delicious and company was excellent.

 

 

Tapasimme Reggio nell’Emiliassa ihanan Maria Ferrin, joka antoi meille paikallisessa neulekahvilassa näytteen kasvivärjäämisestä. Kasvivärjääminen on aina mielenkiintoista ja työläydessään kunnoitusta herättävää. Marian käsissä oli yksi ihme: luonnonväreillä värjätty musta väri. Oppikirjoissa sanotaan, ettei mustaa voi värjätä kasveilla, mutta Mariapa voi! Ostin itselleni mustaa merinoa neuletakillisen, mutta kadehtijille tiedoksi, Marian lankoja saa aika pian ostaa myös kotimaasta! Lentävä Lapanen saa niitä pian valikoimiinsa.

We had a workshop with lovely Maria Ferri in Reggio nell’Emilia, she demonstrated us natural dyeing in her way. All books tell us, black is not possible shade in natural dyeing. Except Maria. She dyed also black and I of course bought it in merino several skeins.

 

 

****

 

Sain lentokoneessa jo menomatkalla valmiiksi oman versioni Veera Välimäen Breathing Spacen, josta on tullut pienoinen hitti ainakin Keski-Uudellamaalla. Itse käytin tietenkin Ilun Sinkkua, jota tällä hetkellä ei ole Handussa lainkaan, mutta esim. Snurressa ja Lentävässä Lapasessa on vielä hyvä kasa, mutta vain kivijalkakaupassa. Itse kuluttelin pois kaikenlaisia kokeiluvyyhtejä ja jämäkeriä, jatkoin ihan fiiliksellä aina väristä toiseen. Harmikseni tuli vähän iso, en ikinä osaa arvoida varteni kokoa. Tein kokoa XL ja jopa M olisi voinut olla sopivampi. Aion kuitenkin käyttää. Kuvissa on vikaa, niissä ei ole ketään sisällä.

On our flight to Milan I finished my Breathing Space of Veera Välimäki. This knit has been a small hit around here. I of course used Ilu’s Single, which is out of stock in Handu at the moment, but at least you’ll find some in Snurre and Lentävä Lapanen. Unluckily my own is little too wide, I never expect to be smaller than the biggest size. I knit XL, but I might have been ok also with M. Anyway I’ll wear this! I used some missdyeings and tests and some leftovers.

 

 

Koska valmista on niin paljon, tästä uhkaa tulla megaposti. Niinpä jaan loput valmistuneet huomenna julkaistavaan postaukseen. Pahoittelen, uteliaat toverini!