Archive for the ‘elo – lifestyle’ Category

neuletapahtumia – knit occassions

lauantaina 10. syyskuuta 2016

Koko kesän on tapahtnut: ihania, erilaisia, virkistäviä, hupaisia, inspiroivia, kauniita, harmonisia ja repäiseviä käsityötapahtumia pitkin Suomennientä. Olen ollut mukana vaikka missä, tietenkin itse järjestämilläni (maailman parhailla) Pukkilan Puikkopäivillä, mutta myös Jyväskylän upeilla Knitfesteillä, Puikkomaisterin Neulebaarissa Helsingissä ja kaikenlaisissa pienemmpissä tapahtumissa. Ja tietenkin ilman kameraa.

Kun Lentävän Lapasen Pop Up Porvoon tunnelmallisella Paahtimolla kaksi viikkoa sitten ensimmäisen kerran ilmiintyi, lupasin itselleni kuvata kunnolla. Ja kuinkas kävikään: kamera jäi kotio. Tänään toinen kolmesta Pop Upista popuppailtiin ja kas! Muistin kameran. Ja hyvä edes näin, tänään hyvässä seurassa Lapas-Tainan ja Puikkomaisteris-Tiinan kanssa jututettiin neulehikasta kansaa. Tässä teille vähän herkkuja.

Finland is full of lovely summerish knitting happenings of all shapes. Today we were popupping in Porvoo, beautiful old town.

 

 

 

 

 

Vielä kerran popuppaillaan kahden viikon päästä. Porvoon lähimaastosta kaikki neulojat, kaivautukaa koloistanne!

la bella italia!

tiistaina 19. huhtikuuta 2016

Heippa jälleen, ihanaiset lukijani, jos teitä vielä on!?

Kävin Lentävän Lapasen opintomatkalla pohjoisitalialaisia neuleskenejä tsekkaamassa. Maisemat olivat huikeat sekä ruoka, viini ja seura hyvää.

I visited Northern Italy with Flying Mitten staff and friends, to see how knitting is doing in Italy. Landscapes were stunning, food and wine delicious and company was excellent.

 

 

Tapasimme Reggio nell’Emiliassa ihanan Maria Ferrin, joka antoi meille paikallisessa neulekahvilassa näytteen kasvivärjäämisestä. Kasvivärjääminen on aina mielenkiintoista ja työläydessään kunnoitusta herättävää. Marian käsissä oli yksi ihme: luonnonväreillä värjätty musta väri. Oppikirjoissa sanotaan, ettei mustaa voi värjätä kasveilla, mutta Mariapa voi! Ostin itselleni mustaa merinoa neuletakillisen, mutta kadehtijille tiedoksi, Marian lankoja saa aika pian ostaa myös kotimaasta! Lentävä Lapanen saa niitä pian valikoimiinsa.

We had a workshop with lovely Maria Ferri in Reggio nell’Emilia, she demonstrated us natural dyeing in her way. All books tell us, black is not possible shade in natural dyeing. Except Maria. She dyed also black and I of course bought it in merino several skeins.

 

 

****

 

Sain lentokoneessa jo menomatkalla valmiiksi oman versioni Veera Välimäen Breathing Spacen, josta on tullut pienoinen hitti ainakin Keski-Uudellamaalla. Itse käytin tietenkin Ilun Sinkkua, jota tällä hetkellä ei ole Handussa lainkaan, mutta esim. Snurressa ja Lentävässä Lapasessa on vielä hyvä kasa, mutta vain kivijalkakaupassa. Itse kuluttelin pois kaikenlaisia kokeiluvyyhtejä ja jämäkeriä, jatkoin ihan fiiliksellä aina väristä toiseen. Harmikseni tuli vähän iso, en ikinä osaa arvoida varteni kokoa. Tein kokoa XL ja jopa M olisi voinut olla sopivampi. Aion kuitenkin käyttää. Kuvissa on vikaa, niissä ei ole ketään sisällä.

On our flight to Milan I finished my Breathing Space of Veera Välimäki. This knit has been a small hit around here. I of course used Ilu’s Single, which is out of stock in Handu at the moment, but at least you’ll find some in Snurre and Lentävä Lapanen. Unluckily my own is little too wide, I never expect to be smaller than the biggest size. I knit XL, but I might have been ok also with M. Anyway I’ll wear this! I used some missdyeings and tests and some leftovers.

 

 

Koska valmista on niin paljon, tästä uhkaa tulla megaposti. Niinpä jaan loput valmistuneet huomenna julkaistavaan postaukseen. Pahoittelen, uteliaat toverini!

 

 

neuleen ikä – age of a knit

tiistaina 22. maaliskuuta 2016

Kun armas siippani täytti 30 vuotta, halusin muistaa häntä jollain, joka kuvaisi riittävästi kaikkea sitä, mitä halusin sanoa. Kaikenlaisen tavaran tai muistoesineiden ostaminen tuntui ihan älyttömältä ja turhalta, niinpä päädyin neulomaan jotain todella työlästä.

Kehittelin monimutkaisen kirjoneulekuvion, hankin kymmeniä ja kymmeniä värejä lankoja ja lopulta neuloin salaa kuukausia aina, kun siippa ei ollut kotona. Ja ne, jotka tuntevat tuon Ladakuskin tietävät, ettei työ ollut pieni: pituutta, ulottuvuutta ja harteita riittää. Kuin ladon ovea olisi kakkosen puikoilla neulomalla peittänyt.

Hieno siitä sitten tulikin. Ja siitä tuli blogini vanhimpia postauksia. Ja teinpä vielä esikoisellekin sitten pikkuversion, koska lankoja riitti. Ja myöhemmin tein kolmannenkin.

When my hubby filled 30 years, I knit him a huge pullover. It was a big operation, he is tall and wide shouldered. And I made of this one of my first blogposts ever. Luckily he loved it! He has been wearing this almost every day, both summer and winter. Under a hoodie, under a coat, as itself.

Later I have knitted a small one. And another. This Finnish Pirkka yarn has been keeping shape and has not been pilling at all, in 12 years. But something had to be done anyway.

Ladakuski on pitänyt tätä villapaitaa nyt 12 vuotta (!), jos ei päivittäin, niin melkein. Kesät talvet. Ehkä ei helteellä, mutta kaikilla pakkasilla. Hupparin alla, sellaisenaan, talvitakin alla. Ja melkein joku viikko pysäyttää joku sen kadulla nähdäkseen kuinka pusero on tehty ja onko se oikeasti neulottu ja vielä ihan puikoilla. Harvoin mikään vaate on ollut näin suosittu ja rakastettu. Eli onnistunut.

Lanka on Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkaa ja millekään langalle en niin suurta tunnustusta anna: aivan huikea kulutuskestävyys ja nyppyntymättömyys. (Samaa laatua on muuten Handussa, käsinvärjättynä!). Kuitenkin nyt ankaran kulutuksen alla sekin on antautunut.

 

Mutta arvatkaa mitä!? Laadun tunnistaa siitä, että pienellä (ja aika suurellakin) fiksauksella käyttökelpoisuus jatkuu. Jouduin hieman virkkailemaan ja ompelemaan. Uutta siitä ei enää tule, mutta yhä se kantaa vuosien voimaa kunnialla.

But guess what. You recognize quality, when you see it:  I only crocheted and sew a bit, fixed problematic parts and pullover is almost like a new! This fixing project made me truly happy!

 

 

Tämän neuleen entisöimisestä tuli merkittävästi hyvä mieli.

 

 

 

luovuus – creativity

lauantaina 13. helmikuuta 2016

Olipa kerran yksi neulemalli, johon tarvittiin mallitilkku Handun kashmirsukkalangasta ja rikotusta helmineuleesta. Ja koska meillähän ei mitään tilkkuja neulota, meillä neulottiin kokonainen vyyhti tuommoiseksi tuubiksi, jolle aikuisen aivoni ei keksinyt kuin yhden käyttötavan.

Because I needed a small sample of Handu’s Cashmere Sock and broken seed stitch I decided to knit a whole skein into a tube. I just imagined only one purpose for this.

 

 

Koppiksen aivo sitten keksi. Montakin.

Oma suosikkini oli turbaani.

But she invented several ways to use this. My favorite was this turban.

 

Sitten tietenkin pusero.¨

And of course a sweater.

Ja hame.

And a skirt.

 

 

Poncho.

 

 

Piilo.

Hide.

 

 

Ja tämä. Joka kuulemma olisi syytä ottaa mukaan luistelemaan, jos ranne sattuu kaatuessa.

And this. She said this is something to take with skateing if you happen to fall and hurt your wrist.

 

 

 

Ensi kerralla jotain muuta.

Next time something else.

 

 

dexter

maanantaina 20. heinäkuuta 2015

Sain Handuun uutta ihanaa lankaa, jota saa myöhemmin myös verkkokaupasta. Se on nimeltään Ilun Sinkku ja se on yksisäikeinen suloinen merinolanka, metrejä yksi vuoden jokaiselle päivälle, 365 m. sadassa grammassa. Minulle iski pakotus neuloa siitä jotain aivan heti.

Kerän Jonna oli neulonut itselleen ihanaisen Dexterin ja joku siinä viehätti niin, että päätin kerrankin tarttua ohjeeseen – yleensä kun neulon ihan mitä sattuu. Osaan minä ohjeita seurata, mutta kun en millään viitsisi! Niin kävi Dexterissäkin, neuloa hujautin mallineuletta pitkälti yli ohjeiden. Mutta eihän meillä pureta!

I got a new base yarn to Handu, Ilus Single, and later I will have it in stock. It has one meter for every day of the year, 365 meters in 100 grams.

I just had to knit something of it and I decided to knit Dexter, as Jonna of Kerä did! I did not concentrate well enough and this happened: I did continue broken seed stitch about 10 centimeters too far. But no problem! This is now how it is! And buttons are missing.

Sain tänään Tytärlapsen auttamaan, vaikka se onkin vielä ruipelo takkiini. Napit puuttuvat.

 

 

 

 

Takki on uusi lempparini. Keveä, lämmin ja sopiva. Ja ohjetta suosittelen, hyvin kirjoitettu, että ymmärtäisi, jos seuraisi!

*****

 

Ai joo. Saimme häälahjan, koska menimme naimisiin.

Menimme yllättäen 19 vuoden kokeilemisen jälkeen, kesken kesäjuhlien. Ystävien ilmeissä oli näkemistä. Häälahjakin, niinkuin ilmeetkin, on hieno.

 

We had a surprise wedding after 19 ears living together. And we got one present. How cool is this!

 

Joulun rauhaa kaikille – Christmas Peace, everyone!

keskiviikkona 24. joulukuuta 2014

 

Joulun aika saa ja minä saan vähän aikaa!

Olen kyllä koko syksyn harrastanut kaikenlaisten juttujen neulomista, mutta pimeässä valokuvaaminen ei ole suosikkipuuhaa, blää! Nyt kuitenkin rohkaistuin kuvaamaan Tytärlapselle valmistuneet kirjoneulesukat. Niiden väri-ilottelu kestää kyllä pimeämmätkin kuvat!

Oikeasti aloitin nämä sukat itsekkäästi itselleni, mutta Tyttären (9 v.) jalka on samankokoinen kuin omani (39), joten nämä vaihtoivat omistajaa valmistuttuaan, lähinnä varren pituuden perusteella. Lanka on Schoppelin Zauberballia. Malli keksitty neuloessa.

I have been knitting during autumn, but photographing in Finnish winter darkness seems to be impossible. Today in the middle of Christmas secrets, I decided to photograpy Daughters (9 yrs) new fair-isle-socks. Yarn is Zauberball and the pattern is just invented while knitted.

 

 

 

 

 

 

* * * *

Näiden, meidän perheen joulukuvien myötä, toivotan teille kaikille ihanaa joulun aikaa!

With these photos of out this years family album, I wish you all lovely Christmas Time!

 

alkusyksyä – early fall #2

maanantaina 22. syyskuuta 2014

Tässä postauksessa ei ole uutta kuin kuvat. Tietenkin Koppis, pikku puutarhuri, tarvitsi omansa, syyslirpakkeen, kuten edellisessä postauksessa isosiskolla. En kuitenkaan uskaltanut kellottaa alaspäin neuloessani yhtä paljoa: sellainen västäräkki tuo lapsonen on, että johonkin ne repäisisi, helmat.

Langan laatukin on eri, Uncommon Threadin Merino Silk Fingering. Titsystä – niinkuin lapseni alkoivat Titityytä kutsua – taas.

This post has no new content, check out the post before this. Except the yarn, which is now Uncommon Threads Merino Silk Fingering from Titityy, Jyväskylä. And I did not knit as wide sleeves as in big sisters one, because she´s quite vivid and would have ripped them somewhere anyway. Moms little gardener!

 

 

 

 

P.S. Handussa on tekeillä kaikkea jännää. Kaksi kerhoakin on jo startannut, ainakin yksi on vielä tulossa. Kannattaa pysytellä kanavalla.

omenapuun alla – under my apple tree

torstaina 7. elokuuta 2014

Koko kesä on taas ollut yhtä hulinaa. Matkoja, remottia, töitä.  Toivottavasti olette vielä siellä, duunieni ystävät!

This whole summer has been made of travelling, renovating, work. I hope you are still here, my frieds! I visited Estonia, Setomaa at spring. Lovely!

Kävin keväällä Setomaalla, Kirmaksia juhlimassa.

 

* * * * *

Edellisen postaukseni viimeinen väriläiskä on valmistunut jo viikkoja sitten. Aloitin alun perin ilman suunnitelmaa. Suunnitelma valmistui samaa matkaa neulomisen kanssa. Otin Handun hyllystä ensin himoamani hehkuvanoranssin Bluefaced Leicester DK -vyyhdin. Kun se loppui, ei samaa väriä ollutkaan enää jäljellä. Otin sitten turkoosin. Sen jälkeen jäljellä oli lähinnä muita kirpeitä vaihtoehtoja ja limehkö vihreä valikoitui seuraavaksi. Väliin neuloin pienen resorihkon, joka on tuttu Tähkä-neuleestani. Sen jälkeen lantiolle pientä levennystä. Siinä sitten kaikki. Paitsi napit, jotka ompelin sitten ihan randomilla.

Vasta tänään sain kuvia, kun pahaa-aavistamaton ystävä pääsi taas mallaamaan.

I started this gardigan by choosing one BFL dk -yarn from Handu. I just loved one particular orange skein, but I had only one! I had to go further with turquoise and while that ended, I needed to pick one more… I had no pattern, I just started from up and decided to knit a bit cables on waist. Then little increses and that´s it. But buttons.

Today friend of mine has little time for fitting it for me.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kärpäset – flies

lauantaina 26. huhtikuuta 2014

Muhun kärpäset ovat valmiit!

Neuloin näitä Tiina Kaarelan hienoja muhulaistyylisiä sukkia (jotka itse jätin käytännöllisyyssyistä säärystimiksi) Kajaanissa, Haapavedellä, Alavieskassa, Ylivieskassa, Sonkajärvellä ja Puolangalla. Viimeisten keikkareissujen jokaisella tauolla. Silmukka tai pari. Ylivieskassa jopa pari tuntia kodikkaassa neuletapaamisessa, joka sattui matkan varrelle!

Tämä muhulaistyyppinen ohje julkaistiin Handun perinnekirjoneulesukkakerhossa, johon kuului myös lankapaketti. Nykyään ohje on pelkiltään ostettavissa.

Muhu Kärbsed is here! And my pair is ready to introduce! Hoorray! I really loved the pattern. I was so hooked!

This pattern is by Tiina Kaarela (Puikkomaisteri) and it is availabile in English in Handu, here. It was part of Handu´s traditional fairisled sock club and every club member got also this set of yarn. I decided not to knit equal pairs.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päätin neuloa peppipitkätossuväriset, siis epätasapariset. Jotenkin se minua viehättää, eikä mun tartte esiintyä missään vakavastiotettavana ihmisenä. Tytärlaps ryhtyi malliksi, hänelle nämä ylipolvensukat riittävät reiteen.

Ohjeen neulominen oli koukuttavaa. En millään olisi raaskinut laskea työtä kädestäni: yksi rivi vielä!

 

* * * * *

Koppis, nuorimmaiseni, on fiksautunut ötököihin ja matoihin. Iloitsemme jokaisesta kevään herättämästä pörriäisestä. Ja tulppaanista, krookuksesta, narsissista, lumikellosta, leskenlehdestä, voikukasta, nokkosesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kevät! – spring!

lauantaina 19. huhtikuuta 2014

Tänään tuntui ensimmäistä päivää keväältä.

Today felt like the first day of spring.

* * * * *

Tiina Kaarela suunnitteli Handun perinnekirjoneulesukkakerhoon kerrassaan upeat ylipolvensukat muhulaiseen tyyliin. Aloittelin itsenkin niiden neulomista. Päätin jättää säärystimeksi, sillä ne ovat itselläni monikäyttöisemmän talvisaikaan. Toinen on valmiina. Tunnustettakoon, että sille on vähän näytettävä höyryä. Ne ovat kyllä suorat, vaikka tässä kuvassa näyttäisi olevan melkoinen makkara.

Tiina Kaarela designed to my (Handu´s) traditional sock club a lovely over knee sock in Muhu style. I had to start knitting my own pair too. It will need some steam, (but it is not such a sausage as it seems in that  pic)

 

Olen neulonut kyllä muutakin, mutta en kehtaa vielä näyttää.

Tytärlaps sen sijaan havittelee pääsevänsä Pariisiin. Kolme kesää sitten kävimme hänen kanssaan kouluunlähtömatkalla, olin sopinut vieväni hänet sinne eskarin ja koulun välisenä kesänä. Tytär keräsi rahaa pinneillä ja pöplyköillä ja maksoi kuin maksoihin oman lentolippunsa! Matka oli ihana.

Nyt Tytär on päättänyt, että nyt me lähdetään sinne kaikki…

 

Kids want to get to Paris. My eight-year-old daughter raises money by selling felt brooches and hairclips. She did this three summers ago also and paid her own ticket and I was with her.. Now she wants us all to travel….

 

Hyvää pääsiäistä, itse kullekin. (Rakastan lasten askarteluja!)

Happy Easter, everyone. (I love kids’ crafts!)