Archive for the ‘elo – lifestyle’ Category

Handun kesäterveiset, kalassa.

torstaina 12. heinäkuuta 2018

Pukkilan Puikkopäivä tulee taas!

tiistaina 5. kesäkuuta 2018

Pukkilan Puikkopäivä 2018

Tule neulomaan, virkkaamaan, kehräämään, syömään, kakulle, kuoharille ja ennen kaikkea hyvään seuraan!

Pukkilan yhdeksäs ja (ehkä viimeinen) Puikkopäivä järjestetään 5.8.2018 Ruokapaikka Kohisevassa, Itä-Uudenmaan Pukkilan keskustassa.  (Osoite on Keskustie 19, Pukkila, www.kohiseva.fi). Ohjelmassa on vapaamuotoisia luentoja ja tietenkin käsitöitä. Mukaan on tulossa myös käsityökauppoja!

Kohisevan runsaat antimet ovat osallistujien käytettävissä koko päivän ajan. (eis. sis. osallistumismaksuun). Kuohuviini on tarjouksessa.

Koko päivän osallistumismaksu 25 € sisältäen avajaiskahvitukset sekä kaiken ohjelman. Osallistumismaksu maksetaan Kohisevaan tultaessa, mielellään tasarahalla.

Ilmoittautuminen alkaa ma 11.6.18 klo 10.00.
Lähetä nimesi ja puhelinnumerosi sähköpostitse osoitteeseen: ilu@handu.fi niin pääset mukaan! (viestin otsikoksi: ilmoittautuminen.) Ilmoittautuminen on sitova.

Puikkopäivään on ilmoittauduttava etukäteen, sillä tilojen kantokyky on rajallinen. Mukaan otetaan 50 ensimmäistä ilmoittautujaa, joitakin kiintiöpaikkoja varataan paikallisille osallistujille.

HUOMIO! 5.8. on kansallinen kansallispukujen tuuletuspäivä ja päivän ohjelma on osittain väljästi siihen liittyvä. Jos kaapissasi on tuuletusta kaipaava puku, pukeudu siihen tai sen itsellesi mieluisaan osaan, tietenkin!

Omat rukit, puikot, projektit, kamerat ja intomieli mukaan!

 

OHJELMA

(oikeudet muutoksiin pidätetään)

klo 11             Avajaiskahvit ja esittelykierros

klo 12 Aamunavaus. 

Lentävän Lapasen Tarjan repäisevä rytke

*

Ruokaa nälkäisille, vapaata käsitöimistä, tutustumista ja vinkkien jakamista. Kauppiaat avoimina.

*

klo 13
Jenni Österman:
Suomalaiset kansanomaiset ja kansallispukuneuleet

*

klo 14.30
Sanna Vatanen:
BÄÄ! Suomivilla on parasta:
tule tutustumaan oman lähivillamme upeaan laatuun. 

n. klo 16.30
Bäätöskahvit ja -voivottelut

(Huom! Kahvit omakustanteisesti) Kahvin jälkeen vapaata seurustelua ja improvisoitua ohjelmaa, mikäli intoa ja jaksua on.

* Vapaata seurustelua saa harjoittaa koko ajan, Kohisevan pääsalissa pyörivät esitelmät, mutta muissa tiloissa saa vapaasti oleilla, jollei halua kuunnella esityksiä. Aikataulu on joustava, fiiliksen mukaan.

MUUTA

Linja-autokyytejä on karsittu rankasti, suosikaamme kimppakyytejä!

Pukkilaan on Helsingistä autolla noin tunnin ajomatka (n.80 km), Lahdesta n. 35 min., Porvoosta n. 30 min. Myös kyyti Mäntsälän rautatieasemalta/lle on järjestettävissä pientä lisämaksua vastaan. Kysy kyydeistä ilulta!

Edinburgh Yarn Festival #2

tiistaina 10. huhtikuuta 2018

Edellisessä postauksessani kuvasin pikkusen tunnelmia Edinburghin Yarn Festivaleilta, mutta vielä jäi vähän kertomatta! Nimittäin ostoksistani.

Pelkäsin, että tulisin hulluksi ja tuhlaisin kaikki talousrahani tyhjänpäiväisiin (sic!) lankoihin, mutta kuten usein käy, kun minulle tarjotaan liikaa vaihtoehtoja, tulee ähky ja ylennautinta ja en oikein haluakaan mitään. Jotain pientä kuitenkin hankin.

Easyknits oli tosi kiva tuttavuus. Kilttipukuiset raamikkaat skottimiehet myivät porukalla käsinvärjättyjä, monenkirjavia lankoja. Värjäykset olivat ehkä vähän Wollmeisen kopioita, mutta koska en ole koskaan pitänyt Wollmeisen pohjalankoja kovin laadukkaina, tämä Easyknits oli kiva ylläri: herkullisia värejä hyväntuntuisilla pohjilla. Ostinkin sitten setin sukkalankoja, muutamia pikkuvyyhtejä ja pari isoa. Kotona huomasin, että olinkin vahingossa ostanut mustan ilman vahviketta, joten setti lienee parasta neuloa kokonaisuutena huiviksi. Tai katsotaan nyt.

 

Melkein kaikilla käsinvärjäreillä oli myös pikkuvyyhtejä. Se oli oikeastaan aika kiva juttu, saattoi ottaa vaikka raitalangaksi pikkuisia vyyhtejä eikä tarvinnut investoida raitoja varten kokonaisiin vyyhteihin. Vaikka kyllä mulla on aina jämälangoille riittänyt sijoituskohteita.

Pikkuvyyhtejä otin myös Knitting Goddessilta. Tämä kyseinen ihana setti on alpakkaisia sukkalankoja. Näistä varmasti voin neuloa jotain kivaa. En kylläkään vielä tiedä ja että raaskinko edes. Niin ihana on tämä puntti!

 

 

Kaikken suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin Knit by Numbersin luomulaatuiset brittiläiset merinot. Ostin villapaitalangoiksi ison läjän mustaa ja lisäksi pikkuvyyhtejä, sillä mielessäni kajasteli toinen 3-in-1-villapusero, jonka aloitinkin jo kämpillä samana iltana. Värien valitseminen oli ihan tuskaa ja langat nähdessään taisivat matkaseuralaiseni ensin vähän yökkäillä, mutta kun näkivät neuleen alun, oli heidän tunnustettava (ainakin Puikkomaisterin), että ihan hyvä setti se sittenkin oli. Mutta mähän kyllä tiesin!

Lanka on aivan ihanaa. Vähän pörröistä, mutta ei yhtään pörhöllään. Miten sen selittäisin. Pehmoista ja laadukkaan tuntuista. Hyvä tästä vielä tulee!

 

 

 

Pitkästä aikaa! Rauhalassa!

perjantaina 12. tammikuuta 2018

Rauhalassa, koiran hihna poikki. from Ilu Handusta on Vimeo.

neuletapahtumia – knit occassions

lauantaina 10. syyskuuta 2016

Koko kesän on tapahtnut: ihania, erilaisia, virkistäviä, hupaisia, inspiroivia, kauniita, harmonisia ja repäiseviä käsityötapahtumia pitkin Suomennientä. Olen ollut mukana vaikka missä, tietenkin itse järjestämilläni (maailman parhailla) Pukkilan Puikkopäivillä, mutta myös Jyväskylän upeilla Knitfesteillä, Puikkomaisterin Neulebaarissa Helsingissä ja kaikenlaisissa pienemmpissä tapahtumissa. Ja tietenkin ilman kameraa.

Kun Lentävän Lapasen Pop Up Porvoon tunnelmallisella Paahtimolla kaksi viikkoa sitten ensimmäisen kerran ilmiintyi, lupasin itselleni kuvata kunnolla. Ja kuinkas kävikään: kamera jäi kotio. Tänään toinen kolmesta Pop Upista popuppailtiin ja kas! Muistin kameran. Ja hyvä edes näin, tänään hyvässä seurassa Lapas-Tainan ja Puikkomaisteris-Tiinan kanssa jututettiin neulehikasta kansaa. Tässä teille vähän herkkuja.

Finland is full of lovely summerish knitting happenings of all shapes. Today we were popupping in Porvoo, beautiful old town.

 

 

 

 

 

Vielä kerran popuppaillaan kahden viikon päästä. Porvoon lähimaastosta kaikki neulojat, kaivautukaa koloistanne!

la bella italia!

tiistaina 19. huhtikuuta 2016

Heippa jälleen, ihanaiset lukijani, jos teitä vielä on!?

Kävin Lentävän Lapasen opintomatkalla pohjoisitalialaisia neuleskenejä tsekkaamassa. Maisemat olivat huikeat sekä ruoka, viini ja seura hyvää.

I visited Northern Italy with Flying Mitten staff and friends, to see how knitting is doing in Italy. Landscapes were stunning, food and wine delicious and company was excellent.

 

 

Tapasimme Reggio nell’Emiliassa ihanan Maria Ferrin, joka antoi meille paikallisessa neulekahvilassa näytteen kasvivärjäämisestä. Kasvivärjääminen on aina mielenkiintoista ja työläydessään kunnoitusta herättävää. Marian käsissä oli yksi ihme: luonnonväreillä värjätty musta väri. Oppikirjoissa sanotaan, ettei mustaa voi värjätä kasveilla, mutta Mariapa voi! Ostin itselleni mustaa merinoa neuletakillisen, mutta kadehtijille tiedoksi, Marian lankoja saa aika pian ostaa myös kotimaasta! Lentävä Lapanen saa niitä pian valikoimiinsa.

We had a workshop with lovely Maria Ferri in Reggio nell’Emilia, she demonstrated us natural dyeing in her way. All books tell us, black is not possible shade in natural dyeing. Except Maria. She dyed also black and I of course bought it in merino several skeins.

 

 

****

 

Sain lentokoneessa jo menomatkalla valmiiksi oman versioni Veera Välimäen Breathing Spacen, josta on tullut pienoinen hitti ainakin Keski-Uudellamaalla. Itse käytin tietenkin Ilun Sinkkua, jota tällä hetkellä ei ole Handussa lainkaan, mutta esim. Snurressa ja Lentävässä Lapasessa on vielä hyvä kasa, mutta vain kivijalkakaupassa. Itse kuluttelin pois kaikenlaisia kokeiluvyyhtejä ja jämäkeriä, jatkoin ihan fiiliksellä aina väristä toiseen. Harmikseni tuli vähän iso, en ikinä osaa arvoida varteni kokoa. Tein kokoa XL ja jopa M olisi voinut olla sopivampi. Aion kuitenkin käyttää. Kuvissa on vikaa, niissä ei ole ketään sisällä.

On our flight to Milan I finished my Breathing Space of Veera Välimäki. This knit has been a small hit around here. I of course used Ilu’s Single, which is out of stock in Handu at the moment, but at least you’ll find some in Snurre and Lentävä Lapanen. Unluckily my own is little too wide, I never expect to be smaller than the biggest size. I knit XL, but I might have been ok also with M. Anyway I’ll wear this! I used some missdyeings and tests and some leftovers.

 

 

Koska valmista on niin paljon, tästä uhkaa tulla megaposti. Niinpä jaan loput valmistuneet huomenna julkaistavaan postaukseen. Pahoittelen, uteliaat toverini!

 

 

neuleen ikä – age of a knit

tiistaina 22. maaliskuuta 2016

Kun armas siippani täytti 30 vuotta, halusin muistaa häntä jollain, joka kuvaisi riittävästi kaikkea sitä, mitä halusin sanoa. Kaikenlaisen tavaran tai muistoesineiden ostaminen tuntui ihan älyttömältä ja turhalta, niinpä päädyin neulomaan jotain todella työlästä.

Kehittelin monimutkaisen kirjoneulekuvion, hankin kymmeniä ja kymmeniä värejä lankoja ja lopulta neuloin salaa kuukausia aina, kun siippa ei ollut kotona. Ja ne, jotka tuntevat tuon Ladakuskin tietävät, ettei työ ollut pieni: pituutta, ulottuvuutta ja harteita riittää. Kuin ladon ovea olisi kakkosen puikoilla neulomalla peittänyt.

Hieno siitä sitten tulikin. Ja siitä tuli blogini vanhimpia postauksia. Ja teinpä vielä esikoisellekin sitten pikkuversion, koska lankoja riitti. Ja myöhemmin tein kolmannenkin.

When my hubby filled 30 years, I knit him a huge pullover. It was a big operation, he is tall and wide shouldered. And I made of this one of my first blogposts ever. Luckily he loved it! He has been wearing this almost every day, both summer and winter. Under a hoodie, under a coat, as itself.

Later I have knitted a small one. And another. This Finnish Pirkka yarn has been keeping shape and has not been pilling at all, in 12 years. But something had to be done anyway.

Ladakuski on pitänyt tätä villapaitaa nyt 12 vuotta (!), jos ei päivittäin, niin melkein. Kesät talvet. Ehkä ei helteellä, mutta kaikilla pakkasilla. Hupparin alla, sellaisenaan, talvitakin alla. Ja melkein joku viikko pysäyttää joku sen kadulla nähdäkseen kuinka pusero on tehty ja onko se oikeasti neulottu ja vielä ihan puikoilla. Harvoin mikään vaate on ollut näin suosittu ja rakastettu. Eli onnistunut.

Lanka on Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkaa ja millekään langalle en niin suurta tunnustusta anna: aivan huikea kulutuskestävyys ja nyppyntymättömyys. (Samaa laatua on muuten Handussa, käsinvärjättynä!). Kuitenkin nyt ankaran kulutuksen alla sekin on antautunut.

 

Mutta arvatkaa mitä!? Laadun tunnistaa siitä, että pienellä (ja aika suurellakin) fiksauksella käyttökelpoisuus jatkuu. Jouduin hieman virkkailemaan ja ompelemaan. Uutta siitä ei enää tule, mutta yhä se kantaa vuosien voimaa kunnialla.

But guess what. You recognize quality, when you see it:  I only crocheted and sew a bit, fixed problematic parts and pullover is almost like a new! This fixing project made me truly happy!

 

 

Tämän neuleen entisöimisestä tuli merkittävästi hyvä mieli.

 

 

 

luovuus – creativity

lauantaina 13. helmikuuta 2016

Olipa kerran yksi neulemalli, johon tarvittiin mallitilkku Handun kashmirsukkalangasta ja rikotusta helmineuleesta. Ja koska meillähän ei mitään tilkkuja neulota, meillä neulottiin kokonainen vyyhti tuommoiseksi tuubiksi, jolle aikuisen aivoni ei keksinyt kuin yhden käyttötavan.

Because I needed a small sample of Handu’s Cashmere Sock and broken seed stitch I decided to knit a whole skein into a tube. I just imagined only one purpose for this.

 

 

Koppiksen aivo sitten keksi. Montakin.

Oma suosikkini oli turbaani.

But she invented several ways to use this. My favorite was this turban.

 

Sitten tietenkin pusero.¨

And of course a sweater.

Ja hame.

And a skirt.

 

 

Poncho.

 

 

Piilo.

Hide.

 

 

Ja tämä. Joka kuulemma olisi syytä ottaa mukaan luistelemaan, jos ranne sattuu kaatuessa.

And this. She said this is something to take with skateing if you happen to fall and hurt your wrist.

 

 

 

Ensi kerralla jotain muuta.

Next time something else.

 

 

dexter

maanantaina 20. heinäkuuta 2015

Sain Handuun uutta ihanaa lankaa, jota saa myöhemmin myös verkkokaupasta. Se on nimeltään Ilun Sinkku ja se on yksisäikeinen suloinen merinolanka, metrejä yksi vuoden jokaiselle päivälle, 365 m. sadassa grammassa. Minulle iski pakotus neuloa siitä jotain aivan heti.

Kerän Jonna oli neulonut itselleen ihanaisen Dexterin ja joku siinä viehätti niin, että päätin kerrankin tarttua ohjeeseen – yleensä kun neulon ihan mitä sattuu. Osaan minä ohjeita seurata, mutta kun en millään viitsisi! Niin kävi Dexterissäkin, neuloa hujautin mallineuletta pitkälti yli ohjeiden. Mutta eihän meillä pureta!

I got a new base yarn to Handu, Ilus Single, and later I will have it in stock. It has one meter for every day of the year, 365 meters in 100 grams.

I just had to knit something of it and I decided to knit Dexter, as Jonna of Kerä did! I did not concentrate well enough and this happened: I did continue broken seed stitch about 10 centimeters too far. But no problem! This is now how it is! And buttons are missing.

Sain tänään Tytärlapsen auttamaan, vaikka se onkin vielä ruipelo takkiini. Napit puuttuvat.

 

 

 

 

Takki on uusi lempparini. Keveä, lämmin ja sopiva. Ja ohjetta suosittelen, hyvin kirjoitettu, että ymmärtäisi, jos seuraisi!

*****

 

Ai joo. Saimme häälahjan, koska menimme naimisiin.

Menimme yllättäen 19 vuoden kokeilemisen jälkeen, kesken kesäjuhlien. Ystävien ilmeissä oli näkemistä. Häälahjakin, niinkuin ilmeetkin, on hieno.

 

We had a surprise wedding after 19 ears living together. And we got one present. How cool is this!

 

Joulun rauhaa kaikille – Christmas Peace, everyone!

keskiviikkona 24. joulukuuta 2014

 

Joulun aika saa ja minä saan vähän aikaa!

Olen kyllä koko syksyn harrastanut kaikenlaisten juttujen neulomista, mutta pimeässä valokuvaaminen ei ole suosikkipuuhaa, blää! Nyt kuitenkin rohkaistuin kuvaamaan Tytärlapselle valmistuneet kirjoneulesukat. Niiden väri-ilottelu kestää kyllä pimeämmätkin kuvat!

Oikeasti aloitin nämä sukat itsekkäästi itselleni, mutta Tyttären (9 v.) jalka on samankokoinen kuin omani (39), joten nämä vaihtoivat omistajaa valmistuttuaan, lähinnä varren pituuden perusteella. Lanka on Schoppelin Zauberballia. Malli keksitty neuloessa.

I have been knitting during autumn, but photographing in Finnish winter darkness seems to be impossible. Today in the middle of Christmas secrets, I decided to photograpy Daughters (9 yrs) new fair-isle-socks. Yarn is Zauberball and the pattern is just invented while knitted.

 

 

 

 

 

 

* * * *

Näiden, meidän perheen joulukuvien myötä, toivotan teille kaikille ihanaa joulun aikaa!

With these photos of out this years family album, I wish you all lovely Christmas Time!