Archive for the ‘puutarha – gardening’ Category

Joogaa japaniksi? -Yoga in Japanese?

sunnuntaina 26. toukokuuta 2013

Olen nykyään alkanut neuloa kaikki polvisukantapaiset ilman kantapäätä ja kärkeä, niinsanottuina joogasukkina. Talvella ärsyttää, jos sukat haisee (tai on edes muuten vaan kuumat) tai –  mikä pahempaa – kantapää tai päkiä on heti puhki, noinkin isotöisestä asusteesta.

Nämä neuloin itselleni, mutta Tytärlaps poseeraa puutarhahommien paussilla. Hyvin sopivat lapsellekin.

Lanka on Noroa, tietty, mutta nyt Taiyo Sockia. En erikoisemmin pitänyt loppujen lopuksi tämän langan neulomisesta. Se tarrautui itseensä, huopui suorastaan, sotkeentui ja kiertyi. Mutta langan tuntuma valmiina neuleena on ihana: keveä ja jotenkin vähän kovapintainen, kesäinen! Onhan siinä puuvillaa reippaasti. Ja värit, nuo värit!!

Nowadays I knit all knee high socks without heel and toe part. I dont want to find a big accessory sweaty or worse, broken very soon. So, this is my way to avoid this problem. Here my daugter is having a break of gardening and posing for me. But these yoga socks are mine…

 

 

 

pikkusen puutarhurointia – little gardening

tiistaina 10. heinäkuuta 2012

Minähän en kylläkään ole mikään puutarhuri. Ymmärrän kyllä, jos kukka on soma tai kasvis herkku, mutta jos mitään valmista ihailtavaa tai syötävää ei ole näkösällä, kyseessä saattaa olla ihan hyvin rikkaruoho tai arvokas istutus. Talossa, jossa asumme, on kaunis puutarha. En ymmärrä oikein hoitaa sitä.

Pihassa oli melko mitäänsanomattomia puutarhalaatikoita.

Sain idean. Levitin lootiin hasardilla erilaisia niittykukkien siemeniä. Nyt, kerrostuma kerrallaan, laatikoista tunkee kukkia. Vaikka idea on niin simppeli ja lopputulos kuitenkin verrattain köyhä, tämä tuottaa minulle suurensuurta iloa. Lähinnä jännitystä: tuleeko kukkia, mitä kukkia ja missä järjestyksessä. Salaatit ja semmoiset tuolla viljelylaatikoissa ovat niin ennlta-arvattavia. Tämä on hidas ilotulitus.

I´m a really bad gardener: I simply understand nothing of gardenig. But I planted without planning some wild flowers into those plain, empty boxes and I kind of like waiting for new flowers to grow up.

* * * * *

Kesälapset. Ihanasti kesannolla.

mun paikka – my place

tiistaina 24. toukokuuta 2011

Työhuoneeni nurkassa on istunut ylimääräinen uusi futon. Älkää kysykö, miksi meille tuli viime syksynä kaksi ylimääräistä uutta futonpatjaa, se on liian pitkä tarina. Olen lekotellut futonilla töiden lomassa – tiedättehän, minulla on sellainen työ. Jotain on kumminkin puuttunut.

Satuin viikonloppuna ihan vahingossa menemään kylillä Wanhaan Iitaan. Liian ihana paikka! Vanhanajan Lovejoymeiniki! Mukaan lähti lasten päästä vedettävä sänky. (Ihan tosi lasten päästä vedettävä! Tirsk.)
Oikeastaan välttelen uusia huonekaluja ja ikeakoti olisi minulle kauhistus, työhuoneellani on jo liikaa uutta. Tavaroiden tarinat viehättävät ja kutittavat mielikuvitusta. Lisäksi eri vuosikymmenten huonekalujen dialogi on minusta mielenkiintoista.
Virittelin futonin kolminkerroin sänkyyn ja ihan muuhun tarpeeseen hamstratun kankaan. Avot! Jo kelpaa luomisen lomassa ladata.

I accidentally bought this old kids bed from local antique shop. I just love old furnitue and things, I enjoy the dialogue between old and seminew. Now I have my own place to create.

Puutarhassa on ihanaa, uuden kodin piha on miltei täydellinen kesänviettopaikka. Paraikaa on menossa hillitön hanami.

gardening

maanantaina 9. toukokuuta 2011

vähän värjäilystä – of dyeing

keskiviikkona 30. maaliskuuta 2011

Huomasin kerran, että en ole täällä juuri ikinä kirjoittanut värjäämisestä mitään. Enkä kirjoita nytkään paljon.

Olen muutaman viime vuoden aikana värjännyt hirvittäviä määriä lankaa. Sanoisin, tuhansia vyyhtejä, jos nyt kysyttäisiin. Kilometreissä sen täytyy olla jo maasta kuuhun, ainakin, ellei takaisinkin. Värjääminen on mahtavaa puuhaa, en luultavasti kyllästy siihen ikinä. Keksin jatkuvasti uusia väriyhdistelmiä, joita haluan kokeilla, kerään innoitusta ympäriltäni: muiden vaatteista, luonnosta, valokuvista, kirjoista ja tietenkin musiikista. Joskus kokeilen värejä kokkailemalla: vähän tuota, vähän tuota ja sit tuota. Luotan värisilmääni ja intuitiooni.

Värjään kolmentyylisiä lankoja. Ensinnä, monivärisiä.

Toiseksi, yksivärisiä.

Kolmanneksi yksivärisiä, joihin jätän epätasaista väriä joko niin, että valkea paistaa värin seassa tai niin, että värjään useammalla saman värin sävyllä. Molemmat näyttävät hauskoilta neulepinnoissa.

Nimeän lankani aina laulujen, bändien ja lyriikoiden mukaan. (Hei, olenhan oikealta ammatiltani laulaja!) Ne antavat selvää innoitusta ja tekevät joka vyyhdistä itselleni tärkeän, sydämellä värjätyn ja nimetyn. Kun aloitin Handun, kukaan ei vielä käyttänyt musiikillisia nimiä värjäilyissään. Sittemmin niitä on näkynyt monienkin indievärjäreiden ohjelmistossa.

Värjääminen on yhä minulle harrastus enkä halua sitä muuksi muuttaa. Harmittelen aina, kun joku jää vaille jotain ihkuttamaansa värjäystä, mutta tätäkään en voi muuttaa: ihmisen vuorokauden tunnit ovat rajatut, eikö!? Kauppa nielaisee ajastani leijonanosan, mutta kaikista mieluiten silti olen lasteni kanssa. Ja laulan, harjoittelen, sävellän.

Tässä sepitteessä ei ollut päätä eikä häntää. Jotenkin kuitenkin huvitti kirjoittaa värjäämisestä.

This was something about dyeing. I have been dyeing lots and lots of kilometers, thousands of skeins in last couple years. And I really love it. And this post is about it. I dye multicolored and semisolids and almost solids. And I name all skeins and dyeings after bands, songs and lyrics. I´m a musician, anyway.

* * * * *

Jahas. Kohta tästä tulee myös puutarhablogi. Tai ei sentään. Ainakaan ihan kohta: