Archive for the ‘lapsille – kids’ Category

breathing space

perjantaina 20. tammikuuta 2017

Neuloin itselleni viime kesänä Breathing Spacen, Veera Välimäen hittipuseron, joka onkin ollut suosikkikotineuleeni. Kotineule siksi, että se on vähän liian väljä ja metsänvihreä. Juuri kuin hyggeilyyn tehty!

Mieleeni jäi ajatus muokata mallia tyttärelle vähän katu-uskottavammaksi. Tarjosin langaksi Hedgehog Fibresin sukkalankaa, jota olin marinoinut jostain syystä monta väriä. Ja tytär valitsi. Itse ajattelin, että valitsipa liian söpöisät, mutta taisi tyttö tietää! Langasta en niin hirveästi itse pidä, se halkeilee puikoilla ja vaikka lopputulos onkin hyvin pehmeä, kaipaisin lankaan vähän napakkuutta.

Muokkasin mallia vähän, tein kapeamman ja jätin lyhyeksi. Värit järjestin vähän sattumanvaraisesti ja ohjeesta poiketen värejä on kahden sijasta kolme.

Parhaimmillaan pusero nyt onkin vähän pidemmän paidan tai topin kanssa, mutta kuviin sattunut sushi-teepaita sopi väreihin niin hyvin, että käskin jättää sen. Breathing Space on nerokas  malli, jonka pitää mielenkiintoa yllä melkein koko ajan: vain hihojen neulominen tuotti vaikeuksia ja niihin menikin pisimmästi aikaa. Mutta se on mun ongelma.

As you might remember, I knitted Veera Välimäki’s hit, Breathing Space last summer, for myself. It became little too wide, but I have been wrapping to it at home every now and then. I had already then an idea to adabt the pattern little more teeny, and here it is. I gave her a bunch of Hedgehog Fibres’ Sock Yarn and she had to choose shades. Se did. I thought they were too sweety, but now I know better: she knew what she was doing!

I just knitted this shorter and did not increase as much as in pattern. She likes it!

 

 

 

 

P.S. Kuukauden päästä alkaa Handulassa ihan uudenlainen vipinä: meille tulee vauva! Pieni ja ihana koiranpentu, shiba rodultaan ja Jippo nimeltään. Kuulette varmasti lisää.

P.P.S. Handu saatiin auki. Ihan mahtavaa! Tervetuloa!

P.P.S. Katsokaa, mikä hänestä on kasvanut! Pakahdun!

P.S. In four weeks we’ll have little more action in the house: we’ll have a puppy! Shiba-puppy! You’ll defenately hear more about it.

P.P.S. We got Handu open again, wohoo! Welcome!

P.P.P.S. Look who she is!

 

 

 

noa simplex

keskiviikkona 20. huhtikuuta 2016

Sorruin ostamaan Koppikselle kauniin villatakin jokunen kuukausi sitten, NoaNoan mallistosta. Siinä oli hauska kaarrokeratkaisu ja se jäi kummittelemaan mieleeni.

Toisaalla samaan aikaan: Tytär (10) oli kasvanut mekon päälle vedettävistä lämmikkeistään ulos.
(Minusta on kätevää tuollaisilla kasvavilla varsoilla sellainen, että hihattoman ja lyhythihaisen mekon käyttöikää voi pidentää vetämällä sellaisen päälle ohuen,  lyhyen ja niukkalinjaisen villapuseron. Meillä sellainen on saanut kutsumanimen räpäle. Varsinkin esikoiseni on ihan mielistynyt tällaiseen pukeutumismalliin.)

Sitten siihen oli tietysti ryhdyttävä. Ja tämä siitä tuli. Ja tyttö se vaan kasvaa! Nyt se hätyyttelee jo 156 senttiä!

My lovely Daughter (10 yers) gets taller and taller. 155 cm already! And all thin and nice pullovers has got too small. I find very clever to lengthen a season of sleeveless dresses by wearing short, thin but warm pullovers on girls. So does specially this eldest of mine.

I just needed to start knitting then. I had bought a cool lace gardigan for the youngest one from NoaNoa and there was a beautiful yoke. I had that in my mind and I just knitted. And this is how it appeared.

 

 

Muistini mukaan lanka on Toshin Merino Lightia, mutta ihan yhtä hyvin se saattaa olla Ilun Sinkkua.

Ai niin, ja kuvissa Tytär on käynyt kannattamassa luokkansa sählyjoukkuetta, siitä erikoinen makeup.

I think this is Tosh Merino Light, but it might be Ilu’s Single as well. And yes, she had been watching a floorball game of her classmates, that’s why the odd makeup.

 

 

 

 

 

luovuus – creativity

lauantaina 13. helmikuuta 2016

Olipa kerran yksi neulemalli, johon tarvittiin mallitilkku Handun kashmirsukkalangasta ja rikotusta helmineuleesta. Ja koska meillähän ei mitään tilkkuja neulota, meillä neulottiin kokonainen vyyhti tuommoiseksi tuubiksi, jolle aikuisen aivoni ei keksinyt kuin yhden käyttötavan.

Because I needed a small sample of Handu’s Cashmere Sock and broken seed stitch I decided to knit a whole skein into a tube. I just imagined only one purpose for this.

 

 

Koppiksen aivo sitten keksi. Montakin.

Oma suosikkini oli turbaani.

But she invented several ways to use this. My favorite was this turban.

 

Sitten tietenkin pusero.¨

And of course a sweater.

Ja hame.

And a skirt.

 

 

Poncho.

 

 

Piilo.

Hide.

 

 

Ja tämä. Joka kuulemma olisi syytä ottaa mukaan luistelemaan, jos ranne sattuu kaatuessa.

And this. She said this is something to take with skateing if you happen to fall and hurt your wrist.

 

 

 

Ensi kerralla jotain muuta.

Next time something else.

 

 

aina ei voi onnistua – can´t succeed every time

sunnuntaina 27. joulukuuta 2015

Innostuin neulomaan kuopukselle ihanasta Suri Alpacasta. Ostin muutaman kerän tätä pörröihastusta Lentävästä Lapasesta, joka on nykyään myös Handun virallinen hovijakelija.

Idea oli hyvä, mutta en tiedä, mikä meni lopulta vikaan. Puikkokoko oli merkittävästi pienempi kuin ehdotettu, silti neuloksesta tuli lötkö ja ryhditön. Suunnitelmassani oli virkata pitsejä vähän sinne sun tänne, mutta keveässä neuloksessa virkatut osat olivatkin liian painavia ja alkoivat kiskoa jos johonkin suuntaan. Neuloessa langan ihana keveä pörheys latistui enkä saanut siis sitäkään onnistumaan. Jotain edes paikatakseni kirjailin helmaan vähän väriä. Ja lopulta lapsi väitti, että villatakki kutittaa..

Can’t say, what’s wrong with this gardigan. But something is!

I bought couple of balls of Sandnes lovely Suri Alpaca and wanted to knit something fluffy and nice for my youngest. Somehow the knit was too loose, however I had much smaller needles than succested. I planned to crochet some lace here and there, but the crocheted part was too heavy and started pull the knit. To make something right, I sew some unfortunate ornaments to make some color. And in the end kid told me the knit is itchy. Hmm. Maybe something successfull next time!

Hihat ovat kuulemma kuitenkin kivat.

No ens kerralla sitten nappiin.

Sleeves are nice thou, she said.

 

 

tweedistä – of tweed

sunnuntaina 6. joulukuuta 2015

Terve, vähäiset lukijani, vai vieläkö teitä on?

Sain jonkun hetkellisen mielenhäiriön, kun näin Kerän Jonnan Facebookiin postaamaan kuvan Isagerin Tweed-langoista. Halusin heti itselleni yksinkertaisen pulloverin (mikä ihana retrosana!), jossa olisi vähän rätväkämmät värit. Ja sitten tietenkin tilasin.

Aloin neuloa puseroa. Olin jossain vyötärön korkeudella ylhäältä alkaen, kun sovitin sitä huvikseni Tytärlapselle, joka on kymmenvuotias, mutta noin 155-senttinen. Jotenkin siinä vaiheessa näytti, että tämä sopii paremmin lapselle, joka on tietenkin minua kapeampi. Kuitenkin tuommoinen leveä A-malli näytti A-mallilta hänellä, minulla…  hm… vartalonmyötäisemmältä.

I saw lately Kerä´s Jonnas Facebook-pic of Isagers Tweed Yarn. I knew straight away I needed one pullover of them. I started to knit top down, and I fitted this to my daughter, 10 yrs and 155 cm. Suddenly this looked so much better on her! So I decided to knit a tunic for her.

 

Hihat päätin vasta lopuksi ja lapsen toiveita kuunnellen jätin ne lyhyiksi. Toisaalta olisi voinut jättää vieläkin lyhyemmiksi….

As she wanted, I left sleeves short. I could have actually left them even shorter, as you can see…

 

Nyt olen itse vailla puseroa. No, onhan mitä neuloa!

Now I have a lack of a pullover.

 

 

kirsikkakakku – cherry pie

lauantaina 15. elokuuta 2015

Sorruin taannoin ostamaan Titityystä Holst Garnin Noblea. Koppis valiltsi värit ja oikeastaan langankin. Omaan käteni tämä ohut merino-kashmir -sekoite tuntui kovalta ja jotenkin puuvillaiselta, mutta halusin kuitenkin kokeilla. Varsinkin kun Koppis innostui väreistä.

Neuletakkia siitä sitten tekemään. Edellisen postauksen Dexterin jälkeen mulla oli päällä joku rikotun helmineuleen rakkaus. Totta puhuen se ei vieläkään ole kokonaan mennyt ohi.

Ja tämä siitä tuli. Hihan pituuden valitsi Koppis itse. Ja itse se nimesi sen kirsikkakakuksi.

I happened (how did this happen?) to buy some Holst Garn Noble, my five-years-old Beetle just wanted to have certain shades of it and I agreed. She wanted a gardigan. I´m kind of fallen in love with broken seed stitch. As you can see.

Noble was nice yarn after all. I was suspicious, because it felt hardish in my hand, but finally the knit itself became quite light and summerish.

 

 

 

Lopulta lanka oli mukavaa neuloa ja koska se oli kovin keveää ja ohutta, lopputuloskin on oiva kesäneule.

 

*****

 

Sukkiakin on pitänyt. Tässä vaan muistiin itselle. Kahdet Handun Paksukkiksesta. Koppiksen sukissa samaa rikottua helmineuletta. Alla äidin aikanaan virkkaama parisängyn peite. Otin sen käyttöön ja ihastuin.

 

 

P.S. Tänään puikkoiltiin Pukkilan Puikkopäivä. Kiitos kaikille osallisille, olipas mukava päivä!

 

kevät, kevät! – spring! spring!

maanantaina 11. toukokuuta 2015

Ihan pieni välipäivitys, vaikka kaikkea kivaa onkin tapahtunut.

Mainitaanpa tässä vaikka Lentävän Lapasen järjestämä oman neulekevääni kohokohta, Studio Lapanen. Muutakin mukavaa on mielessä, kuten Iloisen veronmaksajan mielenilmaus käsityöyrittämisen puolesta. Ja tämä huomio Kotivinkissä. On mitä odotella.

We will have an event on August. This is about it. In Finnish magazine.

 

 

Yksi tosi nasta juttu oli, että sain naapurin lampaista keritystä villasta kehruuttamani langat. Erityisen ekologiset ja robustit. Nappasin puikoille suoraan kuormasta ja ah, tykkään!

I ordered from nearest spinnery some Finnsheep yarn, and the flock has been flocking in my neighbourhood. I picked up some straight from box, when they arrived. And I like, like! These socks I saw in Facebook group of Finnish sock knitters, and I just wanted to understand (without a pattern) how they were made. Now I almost know, only the pink part should have been wider than white. But no problem!

 

Malli taas oli toinen juttu. Näin Facebookin sukkaryhmässä näitä balleriinasukkia ja aivoissani naksahti, piti kokeilla ihan ilman ohjeita, kuinka ne tehdään. En mä ihan loppuun asti miettinyt, pinkki osahan pitää olla valkeaa leveämpi jalkaterässä. Mutta lapselle meni täydestä. Lanka on siis ihana PukkIlu suoraan Suomen Pukkilasta. Sitä on tulossa puotiin myöhemmin lisää.

Joulun rauhaa kaikille – Christmas Peace, everyone!

keskiviikkona 24. joulukuuta 2014

 

Joulun aika saa ja minä saan vähän aikaa!

Olen kyllä koko syksyn harrastanut kaikenlaisten juttujen neulomista, mutta pimeässä valokuvaaminen ei ole suosikkipuuhaa, blää! Nyt kuitenkin rohkaistuin kuvaamaan Tytärlapselle valmistuneet kirjoneulesukat. Niiden väri-ilottelu kestää kyllä pimeämmätkin kuvat!

Oikeasti aloitin nämä sukat itsekkäästi itselleni, mutta Tyttären (9 v.) jalka on samankokoinen kuin omani (39), joten nämä vaihtoivat omistajaa valmistuttuaan, lähinnä varren pituuden perusteella. Lanka on Schoppelin Zauberballia. Malli keksitty neuloessa.

I have been knitting during autumn, but photographing in Finnish winter darkness seems to be impossible. Today in the middle of Christmas secrets, I decided to photograpy Daughters (9 yrs) new fair-isle-socks. Yarn is Zauberball and the pattern is just invented while knitted.

 

 

 

 

 

 

* * * *

Näiden, meidän perheen joulukuvien myötä, toivotan teille kaikille ihanaa joulun aikaa!

With these photos of out this years family album, I wish you all lovely Christmas Time!

 

alkusyksyä – early fall #2

maanantaina 22. syyskuuta 2014

Tässä postauksessa ei ole uutta kuin kuvat. Tietenkin Koppis, pikku puutarhuri, tarvitsi omansa, syyslirpakkeen, kuten edellisessä postauksessa isosiskolla. En kuitenkaan uskaltanut kellottaa alaspäin neuloessani yhtä paljoa: sellainen västäräkki tuo lapsonen on, että johonkin ne repäisisi, helmat.

Langan laatukin on eri, Uncommon Threadin Merino Silk Fingering. Titsystä – niinkuin lapseni alkoivat Titityytä kutsua – taas.

This post has no new content, check out the post before this. Except the yarn, which is now Uncommon Threads Merino Silk Fingering from Titityy, Jyväskylä. And I did not knit as wide sleeves as in big sisters one, because she´s quite vivid and would have ripped them somewhere anyway. Moms little gardener!

 

 

 

 

P.S. Handussa on tekeillä kaikkea jännää. Kaksi kerhoakin on jo startannut, ainakin yksi on vielä tulossa. Kannattaa pysytellä kanavalla.

alkusyksyä – early fall

sunnuntaina 31. elokuuta 2014

Koulu, päiväkoti, työt, viulutunnit, koko arki on rysähtänyt voimalla niskaan. Odotamme säitä kylmeneviksi ja pinoon jäävien lyhythihaisten mekkojen käyvän kaapissa pieneksi talven aikana. Nyt tarvittiin ratkaisu!

Olin ostanut Titityystä Madelinetoshin yksisäikeistä kaunista ja keveää lankaa ihan pelkästään värin perusteella ja nyt sille löytyi täydellistä käyttöä: neulasin tyttärelle pienen hetaleen, jolla voi jatkaa lyhythihaista mekkoa juuri näihin säihin. Neuloin ylhäältä alas, lisäilin silmukoita ihan taiteilijan vapaudella. Halusin pientä kellotusta helmaan ja hihoihin, jotka jätin 3/4-pituuteen.

I needed a solution for falls crispy mornigs, when I send my kid to school with short sleeve dresses. I knitted from top and just added stitches randomly. Luckily this appeared to be quite good method! I wanted some bell effect on sleeves and so I did. Actually this knit works quite well, it follows beautifully while she moves. The yarn is Madelinetosh merino soprt yarn, from Titityy, Jyväskylä.

 

 

 

Lapsi tykkää. Ja minä kaa. Pikkusiskolle on tulossa oma. Pikkusiskolle, joka myös niin mielellään olisi tullut kuviin. Ja tulikin….

She likes! And me too. Her little sister will have her own next. The little one, who would have liked to be in photosession too. And she was…

 

* * * * *

Elokuun parhaista paloista vastasi työmatka Islantiin. Sanon vain sen, että tuon saaren merkillinen luonto ja valasretki pohjoisen ryhävalaita katsomaan olivat ikimuistoisia. Sain heräävän islantilaisten neuleiden herätyksenkin, ehkä sitten semmoista seuraavaksi…?

 The best moments in this August I had in Iceland. I travelled there for a job, but I had enough time to see humbleback whales and Icelands special nature. I had some momemts with Icelandic knit too, maybe that will be the next madness in my knitting. Let´s see…