Mrs & Little

tammikuu 4th, 2017

Marraskuussa Tampereen kässymessuilla Lentävän Lapasen ja Handun yhteisellä ständillä käväisi nainen, jolla oli ihana kääntöpipo, joka huvitti mielikuvitustani ja iski käytännöllisyydentajuuni. Sisältä käytännöllisen sporttinen ja päältä hauskanromanttinen. Tai toisin päin. Se oli neulottu Sandnesin Alpakka Silkestä, jota sitten nappasin kaksi kerää heti. Harmi, että langassa on vähän tylsä värikartta, sillä se on ihanaa. Pipo tuli valmiiksi. Se on Mrs Jekyll & Little Hyde.

I just saw a genious tam in Tampere crafts fair on November. It was knitted of Sandnes Alpaca Silke and I wanted one for me immediately. It was practical and sporty on inside and romantic on outside or other way. It was Mrs Jekyll & Littel Hyde. And I have one now.

 

******

Handussa saattaa näkyä tulevaisuudessa myös uusia ompeluksia, sillä ostin messuilta myös…

Menin Lentävän Lapasen kanssa messuille, heidän osastolleen hyyryläiseksi. Voi hyvä tavaton! Jo viime messuilla naapuriosaston mies houkutteli, voi hyvä tavaton! Hän myi saumureita, voi hyvä tavaton! Tuon jälkeen Puikkomaisteri oli ostanut saumurin ja saumuroinut kaikkea ihanaa saumurillaan, voi hyvä tavaton! Minä viikonloppuna sitten sortumaan saumurin ostoon, voi hyvä tavaton!

Sen jälkeen käytin yhdeltä istumalta 7 tuntia yrittäessäni langoittaa uutta saumuriani. Voi hyvä tavaton! Myös Facebookin parviäly oli auttamassa ja niin päädyttiin tulokseen, jossa arveltiin koneessa olevan jotain tyyppivikaa, voi hyvä tavaton! Illalla tuli näprääjämies kotio ja yritti lankojen kanssa vielä kerran. Teki just niinkuin minäkin, voi hyvä tavaton, ja sai vähän järkevämpää tikkiä aikaiseksi, mutta ei kumminkaan kunnollista, voi hyvä tavaton!

Ompelin kuitenkin yhden liian pienen mekon Tytärlapselle ja siitä tuli Koppikselle yömekko. Ja sitten yhdet liian pienet trikoot ja valtavan määrän tuhosin arvokasta kangasta erilaisiin tikkitesteihin, voi hyvä tavaton!

Osta sinäkin saumuri, voi hyvä tavaton!

joulunpyhien kauneus – beauty of christmas holidays

joulukuu 27th, 2016

Kaikesta hankauksesta huolimatta päätin pitää kunnolla joululomaa. Koko lasten koulun vapaiden ajan – ei ole tavallista, että malttaisin.

Päätin neuloa ja katsella elokuvia, nauttia perheen seurasta ja siemailla Tokajia ihan rauhassa. Jouluaattona neulasin viime hetkellä pukin konttiin Tyttärelle lapaset, ihan mustat, joita toivoi. Neuloin niihin intialaisen peukalokiilan, joka minusta istuu parhaiten ja on hauska neuloa. Yritin saada lapsen haluamaan jotain pientä kirjailua niihin, mutta lapsen ikä saneli vaatimukset: mustaa sen olla piti.

Koska neulominen sujui sutjakkaasti, Katian Concept 30 (30% kashmiria!) -lanka oli ihanaa ja olin varannut sitä yllin kyllin Lentävässä Lapasessa käydessäni, päätin äkistyksissäni neuloa sitten toisetkin, joihin saisin kirjailla mitä mieleni tekisi. (Kirjailulankana mulla oli Pirkanmaan kotityön ohut Pirkka). Ja nämä niistä sitten tuli. Itse tykkään kovasti. Myös lapsesta.

I decided to have a long, lovely Christmas holidays, more than two weeks as kids has school out. I decided to knit, watch movies and enjoy my family througout.

On Christmas eve I decided to knit a pair of all black mittens for my Daughter, she wanted a pair. She’s too teenager to wear any ornaments or emroidery, which I of course succested. Because I had this lovely yarn (Katia Concept 30) enough for another pair, I knitted another pair for myself just to have something to embroider. And this is how it became. Just for me!

 

 

 

 

ongelmia – problems

joulukuu 20th, 2016

Kuten kaikki Handun ystävät ovat huomanneet, on Handun verkkokauppa ollut jo viikkoja suljettuna. Valitettavasti koko kauppa (ja samalla hetkellisesti myös tämä blogi) romahti, kun se operaattori siirsi sen uudelle palvelimelle. Kaupan pystytys on ollut hermoja raastavaa, ainakin kauppalopo-polon ja webmasterin, joka on ahkerasti taiteillut hässäkän kanssa. Sen nyt saattaa arvata, kun kaksikielisen kaupan kielivalinnat menevät solmuun, tuoteryhmät menevät solmuun ja kaikki menee solmuun, solmun avaamisessa menee hermot ja paljon aikaa.

Laitoin joitain lankoja myyntiin Etsyyn. Autatte kauppalopoparkaa ostamalla väliaikaisesti sieltä.

Pahoittelen ja kiitän kärsivällisyydestä, toivotan samalla myös hyvää joulua, sillä ennen joulua ongelma ei ratkea.

* * * *  *   *     *      *

I’m sorry, Handu webshop is still down, as you can see. My webmaster is doing her best to get it back online again.

It got broken while my operator changed the server, I know actually not too much about it. I know it’s badly messed.

I put some yarn in Etsy, please use it to help me while this is over.

I’m sorry. Anyway I wish you all lovely and knitfull Christmas time.

 

dexter #2

syyskuu 23rd, 2016

Viime aikain lempineuleeni on ollut Isabel Kraemerin Dexter, jonka neuloin vuosi takaperin kesällä. Jotenkin se on vaan simppeli, helppo ja vähän tyylikäs.

Halusin tossa vähän aikaa sitten neuloa jotain ihanasta Handun Helmestä, kotimaisesta unelmanpehmeästä luomukaritsanvillasta, jota hyllyssäni on aika kasa. (Jostain syystä ihmiset ei ole keksineet, että tää lanka on ihan syypper!!). Heti tuli Dexter mieleen. Unelmainen, hattarainen, höttyräinen Dexter!

(Männäpäivänä sattui työhuoneelleni pahaa-aavistamaton ja vähän kaino toveri, joka joutui mallinhommiin. Siksi kuvat ovat jännästi rajattuja. Kuvissa neule on myös suoraan puikoilta puonnu, ei siis kasteltu, höyrytetty, viimeistelty).

 

Dexter of Ilu´s Single has been my favorite garment since summer 2015. I just love the simplicity and classical style. I had some organic baby sheep yarn, Handu’s Helmi, on my shelf. (I just happen to have it quite a lot, because customers have not understood how lovely yarn it is!). Now this is the Dexter number 2!

Yesterday she popped by in my workshop, and I made her to pose for me…

 

 

 

 

Koska en ole yhtään valkoinen ihminen, tämä menee vielä pataan. Veikkaan, että värjään sen tummankeltaiseksi, mutta näette sitten ens kerralla.

Because I´m not at all a white person, I think this will dive into my dyeing pot… maybe it will turn dark yellow, but you’ll see!

 

neuletapahtumia – knit occassions

syyskuu 10th, 2016

Koko kesän on tapahtnut: ihania, erilaisia, virkistäviä, hupaisia, inspiroivia, kauniita, harmonisia ja repäiseviä käsityötapahtumia pitkin Suomennientä. Olen ollut mukana vaikka missä, tietenkin itse järjestämilläni (maailman parhailla) Pukkilan Puikkopäivillä, mutta myös Jyväskylän upeilla Knitfesteillä, Puikkomaisterin Neulebaarissa Helsingissä ja kaikenlaisissa pienemmpissä tapahtumissa. Ja tietenkin ilman kameraa.

Kun Lentävän Lapasen Pop Up Porvoon tunnelmallisella Paahtimolla kaksi viikkoa sitten ensimmäisen kerran ilmiintyi, lupasin itselleni kuvata kunnolla. Ja kuinkas kävikään: kamera jäi kotio. Tänään toinen kolmesta Pop Upista popuppailtiin ja kas! Muistin kameran. Ja hyvä edes näin, tänään hyvässä seurassa Lapas-Tainan ja Puikkomaisteris-Tiinan kanssa jututettiin neulehikasta kansaa. Tässä teille vähän herkkuja.

Finland is full of lovely summerish knitting happenings of all shapes. Today we were popupping in Porvoo, beautiful old town.

 

 

 

 

 

Vielä kerran popuppaillaan kahden viikon päästä. Porvoon lähimaastosta kaikki neulojat, kaivautukaa koloistanne!

kuvaus lähti lapasesta – photos from lapanen

kesäkuu 20th, 2016

 

En tiedä, mistä se tuli, mutta huvitti kamalasti kokeilla Atelier Alfan 3 in 1 -ohjetta. Se varmaan alkoi kiinnostuksesta Tiinan omaa kohtaan. Ja sitten tämän Tiinan oli varmaan niitti lankalaatikon kanteen.

Tässä mallissa on paljon kaikkea nokkelaa ja huomasinpa senkin, että olen omassa ohjeessani nimeltä Solido käyttänyt täsmälleen samaa tekniikkaa ja ideaa. Langaksi nappasin hyllystä – mitäpä muutakaan – kuin Ilun Sinkkua. Ohje oli todella selkeä ja tämmöinen neulehepreasokeakin sai hyvin tolkun, mitä olisi tehtävä. Koko ajan oli jotain kivaa näperrettävää tehtävänä ja suoran vartalo-osan tylsä osuus oli tosi lyhyt. Heti helmakerrosten jälkeen alkoi pääntien rakentaminen ja siinä se sitten melkein olikin. Samoin hihoissa oli vähän muutakin kuin tylsää suoraa. Tein sellaisen pikkuisen modauksen, että en neulonut päällikerrosta raidalliseksi vaan alimman. En ole niin raitaneuleiden ystävä, mutta raidat toivat hauskuutta kokonaisuuteen.

Näin se sitten valmistui, aika reippaanlaisesti.

Tänään käväsin lempikaupassani Lentävässä Lapasessa, joka on muuten handulaisten superhyberkybervirallinen ykkös- ja lähijakelija. Sinne siis! Sain kaffetta ja seuraa, lisäksi kuvausapua ensimmäistä kertaa kävelyllä käyneelle uudelle puserolleni. Kuvat siis otti Lapasen Taina. Yleensä en mene itse kuviin, mutta näettepä nyt tämänkin ihmeen.

I was quite inspired of two versions of 3 in 1 (Atelier Alfa) my knitting friends had knitted. First Tiina’s own. And then other Tiina’s! I just crabbed some Ilus Single from my shelf. It was a perfect choise for this pullover! And I started. This pattern was well written and even me, patternblind person, understood what to do. And it was fun. There was not too much dull parts to knit ”k only”.

Today I visited my favoriten LYS, Lentävä Lapanen, and Taina helped me to photoshoot. This time I am in the pics myself, which is not often.

 

 

Löysin hengenheimolaisenkin! Päättömällä kaverillani oli yllään samasta langasta mutkiteltua Veera Välimäkeä ja Janina Kalliota.

I found a soulmate! My new headless friend wore Veera Välimäki’s and Janina Kallio’s designs of same yarn!

 

 

Paikallaan on vaikeaa…

It´s hard to stand still…

 

 

No niinpä tietysti, aurinko heräsi ja tämä joutui sitten jäähylle. Toivottavasti pysyy syksyyn saakka!

 

P.S. Pukkilan puikkopäivä on varasijojaan myöten täys. Pahoitteluni, ensi vuosi tulee taas yllättävän pian!

 

Pukkilan Puikkopäivä 2016

kesäkuu 8th, 2016

Tule neulomaan, virkkaamaan, kehräämään, syömään, kakulle, kuoharille ja ennen kaikkea hyvään seuraan!

Pukkilan seitsemäs Puikkopäivä järjestetään 20.8.2016 Ruokapaikka Kohisevassa, Itä-Uudenmaan Pukkilan keskustassa.
(Osoite on Keskustie 19, Pukkila, www.kohiseva.fi)
Ohjelmassa on vapaamuotoisia luentoja ja tietenkin käsitöitä. Mukaan on tulossa myös käsityökauppoja!

Kohisevan runsaat antimet ovat osallistujien käytettävissä koko päivän ajan. (eis. sis. osallistumismaksuun). Kuohuviini on tarjouksessa.

Koko päivän osallistumismaksu 20 € sisältäen avajaiskahvitukset sekä kaiken ohjelman. Osallistumismaksu maksetaan Kohisevaan tultaessa, mielellään tasarahalla.

Ilmoittautuminen alkaa 13.6. klo 10.00. Lähetä nimesi ja puhelinnumerosi sähköpostitse osoitteeseen: ilu@handu.fi niin pääset mukaan! (viestin otsikoksi: ilmoittautuminen.) Ilmoittautuminen on sitova.

Puikkopäivään on ilmoittauduttava etukäteen, sillä tilojen kantokyky on rajallinen. Mukaan otetaan 50 ensimmäistä ilmoittautujaa, joitakin kiintiöpaikkoja varataan paikallisille osallistujille.

Omat rukit, puikot, projektit, kamerat ja intomieli mukaan!

OHJELMA  (oikeudet muutoksiin pidätetään)

klo 11             Avajaiskahvit ja esittelykierros

klo 12     Aamunavaus.
    Lentävän Lapasen Tainan ja Tarjan repäisevä rytke.

*

Ruokaa nälkäisille, vapaata käsitöimistä, tutustumista ja vinkkien             jakamista. Kauppiaat avoimina.

*

klo 13    Tiina Kaarela aka Puikkomaisteri:
Painajaisesta paheeksi, kuusisorminen käsine ja muita tarinoita Lapaskirjasta

*

klo 15        Huivikuningatar Janina Kallio

*

n. klo 16.30    Päätöskahvit ja -voivottelut

(Huom! Kahvit omakustanteisesti) Kahvin jälkeen vapaata seurustelua ja improvisoitua ohjelmaa, mikäli intoa ja jaksua on.

* Vapaata seurustelua saa harjoittaa koko ajan, Kohisevan isossa salissa pyörivät esitelmät, mutta muissa tiloissa saa vapaasti oleilla, jollei halua kuunnella esityksiä. Aikataulu on joustava, fiiliksen mukaan.

MUUTA

Linja-autokyytejä on karsittu tänä vuonna rankasti, suosikaamme kimppakyytejä!
Pukkilaan on Helsingistä autolla noin tunnin ajomatka (n.80 km), Lahdesta n. 40 min., Porvoosta n. 30 min. Myös kyyti Mäntsälän rautatieasemalta/lle on järjestettävissä pientä lisämaksua vastaan. Kysy kyydeistä ilulta!

noa simplex

huhtikuu 20th, 2016

Sorruin ostamaan Koppikselle kauniin villatakin jokunen kuukausi sitten, NoaNoan mallistosta. Siinä oli hauska kaarrokeratkaisu ja se jäi kummittelemaan mieleeni.

Toisaalla samaan aikaan: Tytär (10) oli kasvanut mekon päälle vedettävistä lämmikkeistään ulos.
(Minusta on kätevää tuollaisilla kasvavilla varsoilla sellainen, että hihattoman ja lyhythihaisen mekon käyttöikää voi pidentää vetämällä sellaisen päälle ohuen,  lyhyen ja niukkalinjaisen villapuseron. Meillä sellainen on saanut kutsumanimen räpäle. Varsinkin esikoiseni on ihan mielistynyt tällaiseen pukeutumismalliin.)

Sitten siihen oli tietysti ryhdyttävä. Ja tämä siitä tuli. Ja tyttö se vaan kasvaa! Nyt se hätyyttelee jo 156 senttiä!

My lovely Daughter (10 yers) gets taller and taller. 155 cm already! And all thin and nice pullovers has got too small. I find very clever to lengthen a season of sleeveless dresses by wearing short, thin but warm pullovers on girls. So does specially this eldest of mine.

I just needed to start knitting then. I had bought a cool lace gardigan for the youngest one from NoaNoa and there was a beautiful yoke. I had that in my mind and I just knitted. And this is how it appeared.

 

 

Muistini mukaan lanka on Toshin Merino Lightia, mutta ihan yhtä hyvin se saattaa olla Ilun Sinkkua.

Ai niin, ja kuvissa Tytär on käynyt kannattamassa luokkansa sählyjoukkuetta, siitä erikoinen makeup.

I think this is Tosh Merino Light, but it might be Ilu’s Single as well. And yes, she had been watching a floorball game of her classmates, that’s why the odd makeup.

 

 

 

 

 

la bella italia!

huhtikuu 19th, 2016

Heippa jälleen, ihanaiset lukijani, jos teitä vielä on!?

Kävin Lentävän Lapasen opintomatkalla pohjoisitalialaisia neuleskenejä tsekkaamassa. Maisemat olivat huikeat sekä ruoka, viini ja seura hyvää.

I visited Northern Italy with Flying Mitten staff and friends, to see how knitting is doing in Italy. Landscapes were stunning, food and wine delicious and company was excellent.

 

 

Tapasimme Reggio nell’Emiliassa ihanan Maria Ferrin, joka antoi meille paikallisessa neulekahvilassa näytteen kasvivärjäämisestä. Kasvivärjääminen on aina mielenkiintoista ja työläydessään kunnoitusta herättävää. Marian käsissä oli yksi ihme: luonnonväreillä värjätty musta väri. Oppikirjoissa sanotaan, ettei mustaa voi värjätä kasveilla, mutta Mariapa voi! Ostin itselleni mustaa merinoa neuletakillisen, mutta kadehtijille tiedoksi, Marian lankoja saa aika pian ostaa myös kotimaasta! Lentävä Lapanen saa niitä pian valikoimiinsa.

We had a workshop with lovely Maria Ferri in Reggio nell’Emilia, she demonstrated us natural dyeing in her way. All books tell us, black is not possible shade in natural dyeing. Except Maria. She dyed also black and I of course bought it in merino several skeins.

 

 

****

 

Sain lentokoneessa jo menomatkalla valmiiksi oman versioni Veera Välimäen Breathing Spacen, josta on tullut pienoinen hitti ainakin Keski-Uudellamaalla. Itse käytin tietenkin Ilun Sinkkua, jota tällä hetkellä ei ole Handussa lainkaan, mutta esim. Snurressa ja Lentävässä Lapasessa on vielä hyvä kasa, mutta vain kivijalkakaupassa. Itse kuluttelin pois kaikenlaisia kokeiluvyyhtejä ja jämäkeriä, jatkoin ihan fiiliksellä aina väristä toiseen. Harmikseni tuli vähän iso, en ikinä osaa arvoida varteni kokoa. Tein kokoa XL ja jopa M olisi voinut olla sopivampi. Aion kuitenkin käyttää. Kuvissa on vikaa, niissä ei ole ketään sisällä.

On our flight to Milan I finished my Breathing Space of Veera Välimäki. This knit has been a small hit around here. I of course used Ilu’s Single, which is out of stock in Handu at the moment, but at least you’ll find some in Snurre and Lentävä Lapanen. Unluckily my own is little too wide, I never expect to be smaller than the biggest size. I knit XL, but I might have been ok also with M. Anyway I’ll wear this! I used some missdyeings and tests and some leftovers.

 

 

Koska valmista on niin paljon, tästä uhkaa tulla megaposti. Niinpä jaan loput valmistuneet huomenna julkaistavaan postaukseen. Pahoittelen, uteliaat toverini!

 

 

neuleen ikä – age of a knit

maaliskuu 22nd, 2016

Kun armas siippani täytti 30 vuotta, halusin muistaa häntä jollain, joka kuvaisi riittävästi kaikkea sitä, mitä halusin sanoa. Kaikenlaisen tavaran tai muistoesineiden ostaminen tuntui ihan älyttömältä ja turhalta, niinpä päädyin neulomaan jotain todella työlästä.

Kehittelin monimutkaisen kirjoneulekuvion, hankin kymmeniä ja kymmeniä värejä lankoja ja lopulta neuloin salaa kuukausia aina, kun siippa ei ollut kotona. Ja ne, jotka tuntevat tuon Ladakuskin tietävät, ettei työ ollut pieni: pituutta, ulottuvuutta ja harteita riittää. Kuin ladon ovea olisi kakkosen puikoilla neulomalla peittänyt.

Hieno siitä sitten tulikin. Ja siitä tuli blogini vanhimpia postauksia. Ja teinpä vielä esikoisellekin sitten pikkuversion, koska lankoja riitti. Ja myöhemmin tein kolmannenkin.

When my hubby filled 30 years, I knit him a huge pullover. It was a big operation, he is tall and wide shouldered. And I made of this one of my first blogposts ever. Luckily he loved it! He has been wearing this almost every day, both summer and winter. Under a hoodie, under a coat, as itself.

Later I have knitted a small one. And another. This Finnish Pirkka yarn has been keeping shape and has not been pilling at all, in 12 years. But something had to be done anyway.

Ladakuski on pitänyt tätä villapaitaa nyt 12 vuotta (!), jos ei päivittäin, niin melkein. Kesät talvet. Ehkä ei helteellä, mutta kaikilla pakkasilla. Hupparin alla, sellaisenaan, talvitakin alla. Ja melkein joku viikko pysäyttää joku sen kadulla nähdäkseen kuinka pusero on tehty ja onko se oikeasti neulottu ja vielä ihan puikoilla. Harvoin mikään vaate on ollut näin suosittu ja rakastettu. Eli onnistunut.

Lanka on Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkaa ja millekään langalle en niin suurta tunnustusta anna: aivan huikea kulutuskestävyys ja nyppyntymättömyys. (Samaa laatua on muuten Handussa, käsinvärjättynä!). Kuitenkin nyt ankaran kulutuksen alla sekin on antautunut.

 

Mutta arvatkaa mitä!? Laadun tunnistaa siitä, että pienellä (ja aika suurellakin) fiksauksella käyttökelpoisuus jatkuu. Jouduin hieman virkkailemaan ja ompelemaan. Uutta siitä ei enää tule, mutta yhä se kantaa vuosien voimaa kunnialla.

But guess what. You recognize quality, when you see it:  I only crocheted and sew a bit, fixed problematic parts and pullover is almost like a new! This fixing project made me truly happy!

 

 

Tämän neuleen entisöimisestä tuli merkittävästi hyvä mieli.