Ilmoitusasioita!

kesäkuu 22nd, 2020

En tiedä, mikä meni akkaan, koronatylsyys vai kesäihanuus, mutta päätin ryhtyä YouTube-kasvoksi ja nyt sitä sitten tubetetaan tuolla ihan naaman kanssa.

Kaksi ensimmäistä jaksoa on julkaistu, tule mukaan kanavalle!

Pilottijaksossa on yleistä lätinää, toisessa on aiheena kässyreissut. Lisää on luvassa noin viikoittain ja antakaa mielellään palautetta!

Tämä vanha perinteinen blogini jatkaa samanlaista hitaanlaista eloaan, joka on täällä ollut viime vuosina. Älä siis häviä minnekään, pysy täällä!

Jaycee

kesäkuu 2nd, 2020

Kaikkea se koronavapaa tuottikin! Kraemerin Jayceen!

En oikein edes tiedä, miksi tällainen pintaneulekaarroke (tai sen kuva) alkoi näyttää silmässäni tosi hyvältä. En yhtään pystynyt ajattelemaan, että tuon kokonaisuuden neulominen olisi tosi tylsää: pelkkää suoraa, suoraa, suoraa ja vielä edestakaisin. Ja vain tuo pikkuinen ilo hartioilla.

Oli minulla tarvekin tällaiselle neuleelle. Paitsi siis villatakin tarvis, myös lankojen esittelyä varten. Valitsin tähän kahden langan yhdistelmän, Handun Bumblebeen (se on kehrätty kimalaisen perskarvoista mohairista ja silkistä) ja Minisinkun, huivivahvuisen yksisäikeisen merinon. Neuleesta tuli höyhenenkevyt ja tosi lämmin. Enemmän syksyyn, jos sen pukemista ajattelee, mutta keveydessään se voisi olla viileiden kesäiltojen juttu.

Ohje oli taas taattua Isabel Kraemer -laatua, hyvin kirjoitettu ja sarjoitettu. Ehkä voisin jaksaa tikuttaa samanlaisen vaikka pelkästä sinkusta.

  

P.S. Muistakaas, että Handun ensivastehätäapulankapiipaa kiertää eteläistä Suomea pitkin kesää tuomassa hätäapulankoja langantuskaan! Kerää koronakokoontumiseen sopiva porukka ja kysy piipaata paikalle! ilu@handu.fi . Kalenteriin mahtuu! Tähän asti sovitut paikkakunnat ovat:

ISNÄS, Tirkku 21.5.
TUUSULA, Lyylin kahvila 26.5.
RIIHIMÄKI, Pieni Nappipuoti 30.5.
HYVINKÄÄ, 6.6. klo 13, Arkikulta
HÄMEENLINNA 10.6. klo 14-18, Eino Leinon k. 24
LEPPÄVIRTA, 14.6. klo 14, Lukio/Kirjasto
JÄRVENPÄÄ 13.6. KIP (ei vielä tarkempia tietoja)

 

Puutarhan portti

huhtikuu 26th, 2020

Viime kesän Jyväskylä Knit Festissä ihastuin syvästi mYakin jakkilankoihin, joita he olivat siellä myymässä. Päässäni oli selkeä ajatus puserosta, lämpimästä ja ohuesta, pehmeästä ja rakkaasta. Ostin aivan randomilla kolmea kivaa väriä Baby Yak Lacea, yksi niistä tietenkin musta.

Valitsin pitkään mallia ja päädyin Steingassin Gardengateen. Neuloin tosi nopeasti heti loppukesästä puseron hihavaiheeseen. Mutta sitten tein virheen. Laitoin ensimmäistä kertaa kokeeksi molemmat hihat samalle pyörölle, koska ajattelin aina sen jälkimmäisen hihan neulomisen olevan järkyttävän tylsää. Mutta tosiaan, se oli virhe. Kahden kerän, kahden hihan ja loppupuseron muodostaman solmun aukominen oli tosi ärsyttävää! Niinpä pusero jäi odottelemaan hihoja moneksi kuukaudeksi. Koko ajan se oli mielessä, mutta kehtuutti.

Koronapäivät tulivat ja kun kaikki muu keskeneräinen oli valmista tartuin tähän. Hyvä kun tartuin! Sain valmista!

Mulla on varmaan joku häiriö päässäni, sillä en mitenkään pysty hahmottamaan omia ulottuvuuksiani. Puserosta tuli aivan jättimäinen,  siinä on noin neljännes ylimääräistä ympärysmitassa. Mutta koska lanka on keveää ja neulos valuvaa, se ei oikeastaan sinänsä haittaa. Ongelmaksi tässä tulee se, että kuvio on koon vuoksi pikkusen liian alhaalla, koska pääntiekin on suurempi kuin minä. Kuvio asettuu vartalossani kaikkein laajimmalle kohdalle, jota välttämättä en tällä raidalla haluaisi korostaa. Käytin tätä jo hieman kuivausrummussa, että se pienenisi, mutta kuten näkyy, tarvitaan lisää rummutusta.

Lanka on ihanaa. Siitä ei voi sanoa pahaa sanaa.

Malli sinänsä on kyllä kiva. Mulle tulee mieleen joku Kalevala-koru, eikö! Tai ehkä värit auttavat tässä mielikuvassa?

 

 

Pahoittelen, kuva on taas aika huono. Siitä kyllä näkee, ettei pusero mairittele rintavaa, mutta on muuten kaunis. (Ja juu, en ollut kirkon pihalla haravoimassa, vaikka näyttää siltä. Ihan vaan poseerasin.)

 

Threipmuir… taas…

huhtikuu 18th, 2020

Muistanette ihastukseni Ysolda Theaguen Threipmuiriin. Olen pitänyt ja pitänyt vuosi sitten valmistunutta versiotani koko kesän ja talvenkin suunnilleen joka päivä. Nytkin se on päällä, ei mahda mitään. Siitä tuli lempipusero ensihetkestä.

Suurin ilo on ollut lanka, joka on B.C.Garnin Bio Shetlandia. Se on ohutta, robustia ja käytössä täytelöityvää eikä pistele, vaikka onkin tuollainen ”perinnelanka”. Vaikka neulos pysyy todella hyvässä ryhdissä näinkin kovassa käytössä, olen saanut kainaloihin reiät ja lanka on vähän hiutunut, olen siis päässyt parsimaan ja kunnostamaankin. Lanka on tosiaan sopivan ohutta tällaisiin kirjoneuleasioihin, usein puseroista tahtoo tulla liian paksuja l. kuumia ja siksi käyttökelvottomia. Paksu pusero ei talvella mahdu oikein takin alle ja siksi se sitten jää helposti käyttämättä. Threipmuirini on ohut ja lämmin, mutta silti neulomiseen ei mennyt ihan mahdottomasti aikaa.

Kävin tammikuussa pikaisesti Jyväskylässä enkä  tietenkään voinut olla käymättä Titityyssä. Ostin sieltä langat uuteen Threipmuiriin. Halusin toisen mustan, mutt halusin variaatiota kaarrokkeen väreihin, mutta koska olen ollut niin rakastunut noihin rauhallisiin laventeleihin, halusin rauhallista tähänkin. Nyt kun näitä rauhallisia koronailtoja on vietetty, on ollut aikaa neuloa ja kas, taas yksi Threipmuir on valmis!

 

Harmi, etten saanut ketään kuvaamaan tätä päälläni, en saanut myöskään ketään perheenjäsentä mallaamaan sitä päälleen, oli vissiin liian kiirettä?

Saapi nähdä, tuleeko tästä uusi lempipusero, vai hakeutuuko päälle kuitenkin aina se vanha kaunotar?

 

* * * * *

 

P.S. Pienenä kauppalopoteaserina tähän liittyen:

 

 

Aurinkoterapiaa

huhtikuu 4th, 2020

Neuloin itseni kokoisen kaarrokepuseron Handun Bumblebäästä, merino/mohair-sekoitteesta. Minulla oli tarve saada kiva mallipusero tästä langasta ja tykkään kovasti Jennifer Steingassin Hinterlandista.  Niinpä lunastin ohjeen ja töihin! Langan ihana keväinen auringonkeltainen oli piristävä neulottava kaikkien tummien neuleideni välityönä.

Sain houkutelluksi yhden tyttären räpsäisemään puserosta pari kuvaa ihan itseni päällä. Hirveän väsyneen ja räjähtäneen näköisenä kevään ensimmäisissä auringonsäteissä, mutta älkää siitä välittäkö, kokoan itseni kyllä myöhemmin. (not). Pusero on kyllä piristävä! Ja ihanan pehmeä ja lämmin, mohair luo pintaan pientä pörheyttä, mutta pörröinen se ei missään nimessä ole. Ihanan laskeutuva se sen sijaan on ja lankaa meni näinkin pitkään puseroon vain kolme tuota pääväriä.

Hieman ongelmallinen on tämänkin puseron malli. Jostain syystä kuvio-osuus on hirveän pitkä, kainalot roikkuvat aika alhaalla, kuten kuvistakin näkyy. En tehnyt mitään suurinta kokoa ja seurasin ohjetta orjallisesti. Ilmeisesti matalampi kirjoneuleosuus olisi paremmin istuva. Toisaalta tämä leveä kaarroke on näyttävä. Mikä olisi näistä hyvä kompromissi? Ehkä siten, että hihat voisi poimia apulangalle jo ennen kirjoneulekaavion loppumista ja jatkaa kuvion loppuun erikseen hihoissa ja rungossa, kainaloiden alapuolelta.

Toisessa kuvassa näkyy puseron hauskin osuus. Unohdin taakse silmukkamerkin. Poistan sen sieltä joskus myöhemmin, nyt hihittelen silleaikani.

 

 

Steekkaustarina, II osa

maaliskuu 28th, 2020

Ja niin se oli rohkaistava mielensä ja leikattava se neulepusero auki.

Aluksi näytti siltä, ettei kaikki mene niinkuin rantaruotsalaisilla, mutta poimin kuitenkin molemmilta puolilta kahdelle pyöröpuikolle silmukat. Siksi kahdelle, että toivoin, ettei mitään putoa toiselta puolelta sillä aikaa, kun neulon toista. Sitten neuloin molemmille puolille nappilistat. Ja juu, muistin neuloa toiseen puoleen napinlävet!

 

 

 

Niinkuin vähän muistelinkin, nurjalle puolelle uhkasi jäädä ruma saumanpää.

 

Ensin suunnitelmana oli siistiä nurja puoli silmukoimalla tai virkkaamalla, mutta muistin, että mulla on tosi kaunista, väreihin jotenkin käypää kanttinauhaa varastossani. Sitä siis sitten rohkeasti ompelemaan tueksi ja somistukseksi nurjalle puolelle.

 

Tavoilleni on uskollisuutta, että jokin menee aina vähän pieleen, mutta arvatkaa mitä! Tällä kertaa kaikki onnistui niinkuin olin suunnitellut! Tämähän oli loistava idea! Lopputulos on siisti ja minusta soma, käyttämättä jääneestä puserosta tuli lempparivillatakki. Ihan pienellä vaivalla! Nyt kun löytyisi vielä tuohon kivat napit, niin homma olisi valmis.

Jos siis pohdit vastaavaa projektia tai muuta steekattavaa, mutta jännittää, haluan valaa rohkeutta. Kyllä siitä hyvä tulee, kun pojatyöt tekee huolellisesti.

 

 

Steekkaustarina

maaliskuu 25th, 2020

Heippa pitkästä aikaa.

Korona-aika (tai oikeastaan kotona-aika, niinkuin sanon) on saapunut meille kaikille ja tässä sitä nyt ihmetellään tyhjentyneen kalenterin äärellä. Yhtäkkiä illat ovat täynnä vapaa-aikaa, kun iltatyöt ja harrastukset on peruttu. Päivisin toki ahkeroidaan erilaisten työmahdollisuuksien parissa sen verran, kun henkinen kantti antaa myöten. Muusikolle keikkojen ja koulutusten peruuntuminen on henkisesti iso rasitus, vaikka uusia tapoja toimia verkossa etsitäänkin.

Olen kuitenkin nyt ottanut selvitytymisstrategiakseni käsityöt. Aion neuloa, ommella, ryijyillä ja kansallispukuilla niin paljon kuin suinkin ehdin. Ja se on kuitenkin enemmän kuin normaalissa arjessa, vaikka se normaali pyörii nytkin kahden koululaisen, kahden koiran ja kahden kiinteistön ympärillä.

Tässä on ensin kertomus steekkauksesta. Muistatteko, kun neuloin tämän kauniin puseron? Se on Ilun Sinkusta neulottu Jennifer Steingasin Newleaf. Juu, siitä tuli aavistuksen nafti. Jostain syystä en oikein ymmärrä omaa kokoani, viimeksi tein liian suuren, nyt pienen, kun oikein yritin. Hmpf.

Vaikka miekkailuystäväni olisi ollut aivan valmis ostamaan tämän heti, halusin kuitenkin tehdä siitä ennakkotapauksen: kuinka saada puseroon muutama sentti lisää tilaa tekemällä siitä villatakin?

 

 

Aloitin rohkeasti ompelemalla keskeltä yhäältä alas asti kaksi tikkijonoa niin, että niiden väliin jäi suunnilleen sentti. Olen aika huono ompelija, mutta huomasin, että silmukkarivejä oli helppo seurata suoraan.

 

Sitten olikin välttämättä uskallettava ottaa sakset kauniiseen käteen ja leikattava auki koko etumus. Olen kyllä tehnyt tätä ennenkin ja muistin, että neulepinta ei kyllä kovin nopeasti purkaudu sivusuunnassa.

 

Nyt olenkin sitten villatakin onnellinen omistaja! Vain nappilistat ja napit puuttuvat! Päätin kuitenkin poimia silmukat nopeasti puikoille, etteivät vain pääse liestymään kovin pitkälle. Seuraavassa postauksessa saan toivottavasti näytetyksi sopivan villatakin kikkanan puseron sijaan! Jei!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Loman urakka

tammikuu 29th, 2020

Sain jostain päähäni joululomalla neuloa puseron DK-vahvuisesta langasta, vaikka olen koko ajan tiennyt, että se on liian paksu pitää takin alla, liian kuuma sisällä ja liian viileä pelkästään ulkoneuleena. En oikein keksi DK-neuleille käyttöä, suoraan sanoen.

Näin joulun alla ilmestyneessä Interveawe Knitsissä tämän kansikuvaneuleen ja en osaa yhtään sanoa, miksi friikahdin ihan täysin, että tuo oli pakko saada neuloa.

 

Tilasin lehdessä suositellut langat, ne olivat Jamiesonsilta Shetlannista. Olen muuten käynyt tehtaanmyymälässä Lerwickissä, hieno paikka! No, langat tulivat sopivasti joulun alla.

Joku tässä puserossa kuitenkin mätti alusta asti. Tein puseroa noin keskikokoisena, ehkä 42-44, lehden mallipusero lienee kokoa 36. Joka tapauksessa ainakaan tässä koossa hartialinja on aivan kummallinen. Se neulottiin ylhäältä ala,  pitkään ilman levennyksiä niin, että pääntien alapuolelta hartiat putoavat kolmionmallisesti, ei lainkaan istuvasti. Pääntielle jää niinsanoakseni liikaa tavaraa, mutta ihan savupiippumalliakaan siitä ei tule. Todella omituinen ratkaisu. Tein kuitenkin kiltisti ohjeen mukaan, koska usein omasoveltamani on huonompi kuin ohjeessa. Ajattelin sitten, että hartialinja asettuu ja muotoutuu puettaessa, mutta NOT. Aivan ihmeellinen. Jonkinlaiset pullohartiat pitäisi ihmisellä olla, mikäli tähän puseroon haluaisi mahtua. Lisäksi hihat ovat ylhäältä älyttömän kapeat. Ne sopivat kyllä minulle, mutta moni tätä puseroa sovittanut on jättänyt leikin sikseen, koska kädet puristuvat jo alkumetereillä. Omaa varttani taas eivät pue nuo Latvian Braid -kohoraidat, ne imeytyvät mukavasti muotojeni mukaisesti kaarelle.

No, pitää kai sitä hutejakin tulla. Värit tosin ovat ihanat. Jamiesonsin lanka on karkeaa ja vähän pölisevää, mutta omassa kategoriassaan ihastuttavaa. Ja nuo värit!

 

 

Pahoittelen, en saanut kuvaan sitä kirottua hartialinjaa.

 

*****

 

Marraskuussa valmistui taas yksi kaarrokepusero. Se on kyllä melko ihana. Voisin kirjoittaa siitä vähän myöhemmin lisääkin, laitan tähän vain kuvan.

 

 

Vähän uutta ja valmista

syyskuu 16th, 2019

Heip, lukijani, jos vielä jaksatte lukea!

Muistatteko keväällä valmiiksi saamani Threpmuirin? Olen rakastanut sitä koko kesän melkein joka päivä niin paljon, että päätin neuloa toisen. Koska tietenkin on tylsää neuloa tismalleen samanlaista, päätin ottaa kutaleeseen uuden langan ja ostinkin sitten Jyväskylän neulefestareiden aikaan Titityystä Tukuwoolia tähän tarkoitukseen.

Neule tuli nopeasti, koska motivaatio oli kova. Huomasin jo alkumetreillä, että värini menivät väärin päin ja rauhallisempi pinkki, jonka piti olla pääosassa, jäi pariin riviin ja tiukka pinkki tuli pääosaan. Päätin kuitenkin, että ”HIENO TULEE!”. No, ei tullut niin hieno, mutta lopulta valmis. Koska Tuku on myös hieman paksumpi lanka ja vaikka neuloin pienempää kokoa, neuleesta tuli vähän liian reilu. Lisäksi paksumman langan vuoksi kuvio tuli suuremmaksi eikä tuollainen iso räjähdys liiemmin pue rintavaa.

 

Olen käyttänyt kuitenkin tätäkin paljon. Lanka on ihanaa ja malli on yhä ihana. Sopii hyvin syyshommiin ja koirainkusetukseen, vaikka ei sitä päin ole kylilläkään syletty.

Olen myös kartuttanut ankarasti villasukkavarastoa, johonkin ne pyrkivät aina katomaan! Tässä on tekeillä kivat raitasukat kahdesta ei sukkalankusta, jotka söin törkeästi kuormasta. Lankun neulominen on yhä koukuttavaa ja kivaa. En tahtoisi enää kerältä neuloakaan! (Pahoittelen kuvia. Nyt lienee alkamassa se vuodenaika, kun kuvat ovat ihan kamalia. Koettakaa kestää kevääseen!)

 

 

Ryijyryijyryijy! osa II

syyskuu 7th, 2019

Sain edellisen videon jälkeen muutamia ihmettelyjä, miten sitä ryijyä oikein tehdään. Tein siis siitäkin videon! Katso tai kadu!

 

 

Ryijyryijyryijy! osa II from Ilu Handusta on Vimeo.